Focus on the journey, Not the destination

Otsikko kuvaa hyvin meitä, nyt nautitaan siitä yhdessä touhuamisesta ja pienien välitavoitteiden saavuttamisesta. Vuodet välissä ovat kypsyttäneet kumpaakin ja treenaaminen on tänä päivänä paljon helpompaa ja hauskempaa. Tiuhdin ominaisuuksilla varustellun koiran kanssa treenaaminen on helppoa, kunhan ohjaaja on kartalla siitä mitä tehdään. :) Itse yritän oppia opettamaan tuota koiraa entistä paremmin, ja toisaalta treenaamista helpottaa sekin, että Tiuhtikin kestää nykyään pienen palautteen ilman että työskentely kärsisi.

Tänään tehtiin ekat Nose workin hajunotto -kotitreenit, ja ne meni loistavasti kaverilta saamillani ohjeilla. :) Nenänkäyttöä ollaan nyt yritetty aktivoida muillakin tavoin, mm. kävyn etsinnällä ja lyhyillä namijäljillä. Tokoa ollaan treenailtu tässä kuukauden ajan, tehotreeninä ruutua ja kaukoja. Kaukojen I-S ja M-S vaihtoja on hinkattu ihan urakalla. Ohjattua noutoa en ole aiemmin edes yrittänyt treenata, joten otettiin nyt liikkeen alkeet käsittelyyn. Tänään vaikutti siltä, että jotain sinne päähän oli jäänyt, mutta katsotaan miten jatkossa. 

Kuvituskuva muutaman vuoden takaa. Kameraa ei harmillisesti tällä hetkellä ole.

Live.. like somebody left the gate open...

Tänä viikonloppuna siiseli kavereineen kävi Turun koirauimalassa http://www.sirifa.com/ polskimassa altaalla. Ensin alkuun altaan kulkuramppi selvästi pelotti eikä Tiuhti uskaltautunut kurottelua pidemmälle edes lelujen perässä. Pinkit uimaliivit saatuaan avustin Tiukun vesille kahvasta kuljettaen. Problem solved. ;) Sen jälkeen siiseliä ei altaasta pois saatukaan. Se uiskenteli ilman leluja tai lelujen perässä, toi lelun rampille ja lähti uimaan altaan toiseen päähän ennen lelun heittämistäkään. Selvästi nautti vedessä polskimisesta. :) Soraa yritettiin houkutella uimaan liivien kanssa, mutta se harasi niin paljon vastaan eikä innostunut altaalle edes lelun tai namien perässä, joten Sorsa sai katsella muiden hupia vierestä... 

Mitäs me ollaan viime aikoina puuhasteltu lenkkeilyn lisäksi? Tokon voittajaa varten sisätokoina ollaan hinkuteltu hieman kaukoja ja tunnarin alkeita palauteltiin jälleen mieleen. Kaukoissa pientä edistymistä on havaittavissa. :) Tunnari sen sijaan on entisen kaltainen katastrofi. Tiuhtia on vaikea saada käyttämään nenäänsä, yleensä se kaahottaa kapuloille ja on liiallisessa noutomoodissa... Tunnarissa ei siis edistystä millään tapaa. Pitäisi rauhassa tutustua opetustekniikoihin ja miettiä mikä meille sopisi parhaiten. Muuten ruutu, nouto ja seuruutreenit on sujuneet oikein hyvin. Paikkamakuuta pakkasissa ei olla tehty, eli tätä treenataan enemmän kelien lauhetessa. Muuten meillä on mennyt oikein hyvin. Elämä hymyilee jälleen ja sille hymyillään myös takaisin! :)

AVO 1!!

Päivitykset laahaa jäljessä... Tiuhdin kanssa tokoiltiin pari viikkoa takaperin epäonnistumisten päivänä Ylöjärvellä 13.10 tokon avoimen luokan 1-tulos. Koepaikalle kaahattiin autolla tuhatta ja sataa, myöhässä tietenkin, toivoen papereiden ja tarvittavien lelujen/namien olevan matkassa mukana. ;) Kisapaikalla käytiin kävelylenkillä ja harkattiin hieman kontaktia ja sivulletuloja. Pakkasin Tiuhdin autoon odottelujen ajaksi, ja tämä taktiikka tuntui toimivan. Tiuhti oli autosta pois otettaessa melko sopivassa vireessä, hieman kiihkeänä se vinkui suorittavien koirakoiden perään.

Tähän kokeeseen treenattiin oikeastaan ylläpitotreeniä vain muutaman päivän ajan ennen koetta. Menin kokeeseen koittamaan, josko saisimme 1-tuloksen. Tuloksilla ei tässä kokeessa ollut merkitystä, sillä treenasimme kisaan aivan liian vähän... Itse lähdin hakemaan kokeesta iloista tekemisen meininkiä ja treeniä. Ilman paineita olikin paljon helpompaa astella kehään, kun en kyennyt minkäänlaisia ennakko-odotuksia luomaan. :)

Paikkamakuu 7,5
Tiuhti meni hyvin maahan ja pysyi maassa koko liikkeen ajan. Tätä ei treenattu kertaakaan piilona vieraiden koirien kanssa. Viereinen belgi nousi, mutta onneksi Tiuhti ei ottanut tästä liikaa painetta. Palatessa huomasin sen siirtyneen lonkalle, ja tuomari kommentoi Tiun haistelleen. Sivulletulossa jouduin antamaan kaksi käskyä, tätä on tapahtunut paljon treeneissä, joten tuplakäsky ei ihmetyttänyt.

Seuruu 8
Vauuuu!!! Kehään tultua Tiuhti oli ehkä hieman ulapalla ja lähti seuruun alussa erkanemaan, jouduin siis antamaan juoksuosuudessa pienen palautteen. Siihen Tiu kuitenkin reagoi hyvin ja loppuseuruu oli meidän seuraamiseksi erittäin hyvää!!! Voi että olin tyytyväinen tähän. Tiuhti oli kontaktissa koko ajan, eikä seuruupaikka seilannut.

Liikkeestä maahan 9
Pistemenetys saattoi mennä seuruuosuudesta tai aavistuksen vinosta maahanmenosta. Muuten nappisuoritus.

Luoksetulo 10
Ansaitusti! Tiuhti lähti nopeaan laukkaan ja pysähtyi hyvin käsimerkistä. Palasi sivulle yhtä nopeasti.

Liikkeestä seisominen 8,5
En tiedä mistä pistemenetykset johtuivat. Seuruuosuudesta, pysähtymisestä vai mistä. Hyvin Tiuhti ainakin seisomisen ajan pysyi paikallaan.

Noutaminen 7,5
Tässä mua harmitti oma tunarointi. Olisin voinut ottaa varman päälle ja käskyttää luovutuksessa ''irti' käskyllä. Harmillisesti käytin kiitti-käskyä, joka tarvittiin sitten tuplana, juu tätä ei olla erikseen treenattu... Tiuhti myös haukahti noutoon lähdettyään. Vire taisi olla himpun verran liian korkealla. Tätä on tapahtunut silloin tällöin treeneissä, ja tämä pistetään treenilistaan korjattavaksi! Muuten nouto oli nopea ja ihan nappisuoritus. :)

Kaukot 9
Tässä en tiedä mistä piste meni. Kaikki vaihdot olivat nopeat ja suorat. Alun maahanmeno ja lopun sivullenousu ilman tuplia.

Hyppy 10
Tätä ei treenattu kuluneen vuoden aikana kuin muutaman kerran. Ennen koetta ei kertaakaan. Hyvin Tiuhti muisti mitä piti tehdä. :)

Kokonaisvaikutus 9,5


Pisteitä kokonaisuudessaan siis 175, 1.sija. Matkalla sattui pieniä kauneusvirheitä, jotka voi puhtaasti laittaa treenaamattomuuden piikkiin! Hieno suoritus niin vähäisellä treenimäärällä ja tällaisella kokeilumeiningillä! Tuomari kehui meidän näyttävää ja iloista yhteistyötä, meitä oli kuulemma ilo katsoa. Itselleni jäi kisoista todella hyvä fiilis, meillä säilyi paineeton ja iloinen yhteispeli koko kisan ajan. :) Tiuhti teki kokeessa enemmäin kuin parhaansa, se suoritti liikkeet aivan kuten parhaimmissa treeneissä!!! Mulla on ihana koira <3 Itse pystyin ennen ensimmäistä liikettä karistamaan pienen jännityksen poikasen pois, se varmasti vaikutti suoritukseen positiivisesti. Tiuhti pysyi kontaktissa koko kokeen ajan, palkkaantui kehuista eikä häiriintynyt tuomarista, liikkeenohjaajasta, ympäristöstä tai muista koirista. Vuosi takaperin alokkaan kisoissa tekeminen oli ihan toista, koira oli aivan ulapalla ja sitä oli vaikea saada mukaan liikkeisiin. Nyt meininki oli ihan toista. Niinkuin me oltaisiin löydetty se yhteinen sävel! :) Kisatunne oli kyllä mahtava ja voitto tuli täytenä yllätyksenä. Kisatunnelmaa fiilistellään vielä pitkään. Käytin kokeessa kaukopalkkana palloa. Tiu ymmärsi koepalkkauksen ihan selvästi, sillä niin kova kiire kehästä lähdettäessä pallon luo tuli. :) Mahtava tunne kun yhteistyö pelittää!

Tässä kuvia syyslomalta kotipaikkakunnalta, jonka tunnusmerkki kuvissa vilahtelee <3

The 3 C's of life

Choices, Chances, Changes. You must make a Choice, to make a Chance or your life will never Change.

Blogin puolella on ollut hiljaista mutta in real life sitäkin kiireisempää. Vapaa-aika on täyttynyt agitreeneistä, pitkistä kävelylenkeistä Pirkan taipaleen maastoissa, satunnaisista lyhyistä tokopätkistä ja emännän kuntosalitreeneistä. Koneella nörääminen on jäänyt vähemmälle! ;)

Meille ei tällä hetkellä erikoisempia kuulu. Tiuhti aloitti kolmannet juoksunsa, joten itsenäinen agitreenaaminen on edelleen tauolla. YLÖKK:n treeneissä saadaan käydä, kunhan Tiuhdilla on pöksyt jalassa eikä liiemmin hengailla kentän laidoilla. Eilisissä treeneissä teemana oli puomi-putki este-erottelu, jossa väännettiin sitten ihan tosissaan puomin kanssa. Sujahti putkeen jopa koutsin jalkojen välistä.. Kontaktit myös pissivät pahasti, toukokuussa hiottiin kontakteja kuntoon ihan urakalla mutta ei kai siitä enää mitään voi muistaa... Omatoimitreeniä vaan juoksujen jälkeen! ;) Saatiin me muutamia onnistumisiakin. Minä sain noottia heiluvista käsistä - pitäisi siis hioa myös omaa ohjausta!! Treenaamattomuus kyllä näkyy sellaisena pienenä epävarmuutena niin mulla kuin koirallakin.

Tokossa treenataan viikoittain tunnaria, kapulat ovat hajustumassa pihamaalla ja lisään sinne oman ensin rivin ulkoreunoille, ja sen jälkeen myös riviin. Jarrunameja on pakko pitää mukana tai hommasta katoaa haistelun meininki. Viime viikonloppuna naksuttelin oman kapulan haistelusta ja merkkaamisesta Villen hajustaman kapulan vierestä. Tunnarissa ei suurta edistymistä muttei myöskään takapakkia! :) Viime viikolla ei taidettu muuta tokoillakaan, kun Tiuhti muuttui juhannuksena alkaneiden juoksujen myötä täyslaamaksi. Liekö juhannus ollut fyysisesti niin rankka (uimisen ja jatkuvan rellestämisen vuoksi) vai vaikuttiko juoksujen alkaminen vireystasoon.. Nyt Tiuhti on palautumassa laamailusta ja juoksee lenkilläkin melkein entiseen malliinsa. :D Treenien määrään ja laatuun voidaan siis jälleen panostaa!

Elokuu tulee muuten olemaan melko koirapainotteinen. Ilmoitin Tiuhdin Raision Elonäyttelyyn 11.8, 18.8 meillä on paimennuspäivä Somerolla ja 19.8 agilitykoulutus Turussa. Lisäksi yritän saada meidät mukaan 16.8 ja 26.8 toko-kokeisiin.. :) Saa nähdä mahdutaanko.


ps. Tänään lenkillä törmättiin kyykäärmeeseen. Katselin pururadalla lojuvaa 'keppiä', jonka huomasin kyyksi käveltyäni sen ohitse parinkymmenen cm:n päästä. Tietysti vielä etupään ohi. Tästä hätääntyneenä huusin Tiuhtia luokse - hieman liian painokkaasti - sillä neiti otti hatkat päälle ja kiemurteli karkuun juuri kyyn päältä.... :o Itsesuojeluvaistoa ei ole olemassa. Onneksi tästä selvittiin säikähdyksellä ja kyy jätti purematta. Eipä olleet minunkaan kinttuni kaukana mahdollisesta puremasta. Huh.

Kuulumisia Kurusta!

Pikkuhiljaa olemme Tiuhdin kanssa kotiutuneet Kuruun, ja treenattukin on vaikka blogi on viettänyt hiljaiseloa. Meidän kesäasunnon vierestä löytyvät hyvät lenkkeilymaastot pururadoille, metsään ja retkeilyreiteille. Treenikenttä löytyy aivan vierestä ja uimapaikkoja löytyy myös kävelymatkan päästä. :) Mitä me ollaan puuhasteltu? Kävelty metsässä ja patikointireiteillä, käyty uimassa, treenattu tokoa ja käväisty pari kertaa ohjatuissa ageissa. Lihasjumppaa ja syviä lihaksia ollaan treenattu myös! Tiuhti pääsee tasapainoilemaan tukkien, kantojen ja puomien päälle miltei päivittäin.

Viikonloppuna Tiuhti oli äitini hoidossa mökillä ja pääsi yllättämään meidät kaikki positiivisesti. Tiu oli tippunut laiturilta kurkoteltuaan liian pitkälle veteen ja sen sijaan, että se olisi yrittänyt hädissään räpiköidä vedestä pois, Tipe lähti uimaan keskelle järveä uimamaisterin tavoin - ilman kannustimia tai houkutteluja. Äitini joutui lopulta huutelemaan Tiuhdin takaisin rantaan.. Eipä ollut sattumaa, sillä Tiuhti uiskenteli mökillä useammankin kerran vanhan konkarin tavoin. Myös Kaupin kallioisilla rannoilla polskuteltiin rehvakkaasti. :) Veteen ampaistaan jo ennen pallon heittoa!!

Tokossa tunnari jätettiin tauolle mun tunaroinnin vuoksi. Vauhtia ja kiihkoa yritettiin rajoittaa ja Tiuhti antoi piupaut koko tunnarille. Haistelu muuttui seinien tuijotteluksi ja maihin pistämiseksi, ilmeisesti turhautumiseni vaikutti paineistavasti Tiuhtiin. Tänään iltatokoissa otettiin tunnarin etsintää yhdellä ainokaisella kapulalla ruohikosta. Kivasti lähti nuuskuttelemaan eikä onneksi muistellut menneitä. :)) Nyt on kapuloita hajustumassa takapihalla, katsotaan miten kapuloiden lisääminen vaikuttaa. Musta tuntuu, etten saanut Tiuhdille opetettua, mitä hajua pitää etsiä, sillä se merkkasi/toi sattumanvaraisesti minkä kapulan tahansa. Eli on siis saattanut oppia, että etsii puun hajua mun sijaan. Naksuttelin sitten oman kapulan nuuskuttelua ja merkkaamista parilla kapulalla, joista toinen oli oma ja toinen Villen hajustama. Voi toki olla, että Tiuhdin nenään kapulat haisevat kaikki omalta, sillä olen treenikapuloita aiemmin säilyttänyt sisätiloissa..

Luoksarissa stoppi tuntuu välillä valuvan turhan löysäksi, haluaisin sen olevan napakampi. Puunkierroilla stopit ovat ok, mutta takapalkalla himmailee selkeästi jolloin tietty stopitkin ovat olevinaan nopeammat. Nouto näyttää hyvältä, mitä nyt pientä haukahtelua ja törmäämistä välillä. Kaukot saattavat vielä jumia häiriössä. Välillä häiriö saa aikaan loistavat nopeat vaihdot ja välillä taas jumitusta. Seuraamispaikka on varmasti vielä liian edessä, mutta pidemmällä matkalla treenattuna törkeätä edistämistä on mun silmään vähän. Seuraaminen on meillä ikuisuusprojektina! :) Paikkamakuuta pitäisi treenata nyt paljon enemmän, hirvittävän vähälle on sen treenaaminen jäänyt... Hyppyä pitäisi päästä treenaamaan, voisin kenties hankkia ikioman hyppyesteenkin niin treenaaminen helpottuisi. Palkkaamattomuutta ja liikkeiden välejä tulisi treenata enempi, kuin myös häiriötä. Treenilistaa pääsee taas kerryttämään. Toisaalta hieman vähäisemmän treenaamisen ansiosta ollaan otettu rennommin ja nautittu lenkkimaastoista sekä koirakavereista.

Sopivia tokokokeita olisi muutamia elo-syyskuulle, katsotaan päästäänkö mukaan. Raision elonäyttelyyn pitäisi ilmoittautua 12.7 mennessä. Agilityn treenaus on kaiken muun ohella jäänyt vähälle, toivottavasti juhannuksen jälkeen kunnostaudutaan tälläkin saralla. ;)

Huollatusta lihaksille

Eilen illasta käväistiin Koirafysion Anulla hieronnassa, itseasiassa ensimmäistä kertaa ikinä. Taas Tiuhdissa näkyi kropan toispuoleisuus ja vasemman puolen lihaskireys. Näen toispuoleisuuden itsekin syviä lihaksia jumpatessa, Tiuhdin kroppa tuntuu olevan koko ajan kiertyneenä hieman vasemmalla päin, jolloin oikea puoli venyy ja vasen kiristyy. Tämä on varmaankin Tiuhdin luonnollinen liikkumatapa ja kropan kannattelutyyli, sillä tokoseuraamisestakaan tuo ei ole syntynyt (tokossahan oikea puoli olisi se kireämpi). Ensin Anu halusi katsoa Tiuhdin askeltamista hitaamassa ja nopeammassa temmossa, jonka jälkeen katsottiin myös Tiuhdin istumistyyliä. Tiuhti saisi askeltaa enemmän takapäätään käyttäen, koota kroppaansa ja ponnistaa enempi takapäällä. Tiu myös istuu jalat harallaan. Ihan samoja huomioita olen tehnyt itsekin, ja huolimatta kaikesta jumppaamisesta ja ravilenkeistä vielä on paljon tehtävää!! Saatiin hieman venyttelyvinkkejä ja treenataan tuota ryhdikkäämpää istumista ja istu-seisovaihtoja niin, että Tiuhti tekee ne RAUHALLISESTI takajalat paikallaan. Kotona voidaan treenata myös esim. laatikon/kirjakasan kanssa niin, että Tiuhti askeltaa (jälleen rauhallisesti!) yksi tassu kerrallaan korotetun tason päälle ilman suurempia houkutteluja. Ylämäkikävelyä saa treenata vieläkin lisää, ongelma vaan onkin siinä, miten saada Tiuhti kävelemään rauhallisesti...

Hyvää oli se, että liikeradat olivat kunnossa, ja että Tiuhti venyttelee itsekin sekä etu- että takaosaa. Lihasmassaa oli ihan hyvin, mutta lihaksia saisi olla vielä enemmän. Muutto Kuruun tekee hyvää, sillä siellä me asutaan ''keskellä mettää'', joten metsämaastot ja pururadat ovat aivan vieressä. Kesällä kasvatetaan lihaskuntoa ja kestävyyttä, sekä panostetaan jumppaamiseen. Järvessä kahlailu tekisi kuulemma hyvää, eli kesällä sitten kahlaillaan ja paljon. :) Syksyllä voitaisiin käydä ainakin muutamia kertoja vesimatolla, jossa tuota ylämäkitreeniä saataisiin hyvin tehtyä. Agilityn suhteen olinkin ajatellut, että kesällä hiotaan estevarmuutta ja ohjaustekniikkaa sekä erinäisiä este-erotteluja yms. eli vähemmän ratatreeniä. Keskitytään myös hyppytekniikkaan, jotta saataisiin tuota kropan hallintaa paremmaksi.

Tokoa ollaan viime aikoina treenattu päivittäin, sillä hallille ei ole enää tällä viikolla päästy. Avoimen liikkeitä häiriössä, myös hieman ruutua ja tunnaria. Seuruussa ollaan treenattu eritoten oikeaa paikkaa ja kontaktinpitoa. Tunnarin hieno alku taidettiin ryssiä kunnolla, sillä tilalle on tullut päätöntä kaahailua ja kaikenlaista häsellystä. Sen sijaan Sora tuli eräänä päivänä piilotetun tunnarin (yksi ainut piilossa meidän olohuoneessa) aikana paikalle ja löysi tunnarikapulan samantein, ensimmäisellä kerralla ja ilman apuja. Kokeilin huvikseni useamman toiston ja Sora löysi kapulan joka kerralla. :) Sille on jotenkin paljon Tiuhtia luontevampaa liikkua rauhassa nenäänsä käyttäen. ;) Kapulaa se ei suuhunsa ota, mutta hajun perusteella se kaivaa tunnarikapulan aina esiin. Pääsee Sorakin välillä Tiuhdin rinnalla loistamaan! Muutama päivä vielä täällä Turussa ja sitten suunnataan Tiuhdin kanssa nokat kohti Ylöjärveä. Saas nähdä kuinka kovaa täyteen ahdetulla Puntolla mahtaa päästä.. :D

Kisanomaiset

Aamusta tehtiin kisanomaiset tokotreenit. Mulla ei ollu varsinaista suunnitelmaa treeneihin vaan teemoina olivat siis kisanomaisuus ja siinä yhteydessä tietty palkkaamattomuus.

Tiuhti fiksun näköisenä.. :)

Paikkamakuun tein erikseen loppuun aamuruoalla palkaten kolmeminuuttisena molempien koirien kanssa, ja se meni yllättävän hyvin. Taisi olla eka kerta kun tein paikkamakuun piilossa kolmeminuuttisena. Tiuhti palkkaantui hyvin kehuista, vaikka jäikin hieman pöllämystyneenä katselemaan mua palkan toivossa. Mikäli Tiuhti seuraavissa kisoissa tekisi yhtä hyvin töitä häiriöisessä ja jännässä kisapaikassa, meillä olisi varmasti ykköstulos plakkarissa. Sitä varten tässä kuitenkin treenataan palasia yhteen, jotta saataisiin kisasuoritus näyttämään ja tuntumaan yhtä hyvältä tai likipitäen treenien oloisilta! :) Hyppy jäi tietty välistä, kun sitä meillä ei kotona ole. Kovasti jäin miettimään jäikö jotain muuta tekemättä (suunnitelma uupui..) ja niinhän siinä kävi, että kaukot jäi tekemättä. Ensi kerralla sitten. ;) Kapulalle juostiin muristen ja ote oli hieman huono, taisi roikottaa hieman toisesta päästä. Onneksi tällainen on harvinaista enkä Tiuhdin usko kapulan kimppuun noin käyvän kokeessa. Pieni työtapaturma siis kyseessä liiallisen innokkuuden vuoksi.

Monet ihmiset ovat viime aikoina kyselleet Tiuhdin rotua tai ennemminkin mitä rotuja siinä on. Ihmiset ihastuvat Tiuhtiin, kun se katselee vastaantulijoita kaihoisasti rapsutusten ja silitysten toivossa. :) Tiuhdissa olisi hieman terapiakoira-ainesta, sillä ikäihmisiä treffatessa se istuu nätisti paikoillaan ja ottaa rauhallisesti silityksiä vastaan. :) Ihan eri koira kuin mitä olen tottunut kotona ja treeneissä näkemään! :D

Radan laidalla

Niinkö se sitten on, että pysäyttävimmät asiat elämässä pistävät arvoja uusiksi.. Omat ''suuret'' murheet tuntuvat jälleen niin pieniltä! Huoli rakkaimmista on hädän hetkellä suuri, ja silloin muut asiat jäävät mielestä tuonnemmaksi. Treenaaminen ja harrastuksissa menestyminen eivät loppujen lopuksi ole niin vakavia asioita. Tämän pidän tästä lähin visusti mielessä!

Tänään käytiin kannustamassa Eijaa ja Tikkistä agikisoissa, joissa radan reunalta seurattiin ykkösissä kisaavia koirakoita. Tarkoituksena oli mittauttaa Tiuhti, mutta sitä varten piti hommata kisakirja.. No kisakirjan ostettuani kuulin, että viralliset paperit pitää toki olla mukana. Jäi siis mittaus väliin mutta onpahan meillä nyt kisakirja hommattuna! Vaikka eihän me mitään vielä tänä vuonna starttailla. ;) Seuraavissa kisoissa tai epiksissä suoritetaan mittaus vähintään epävirallisesti. 

Eijalla ja Tikkikselle paljon onnea LUVA-nollasta!! Me Tiuhdin kanssa juhlistetaan toisenlaista voittoa, erävoittoa. :) Tiuhti on niin agilitykisoissa, näyttelykehien ulkopuolella kuin tokokisoissakin muuttunut jännityksestä ja toisien koirien läsnäolosta hieman laamaksi. Keskittyminen on mennyt ympäristön tähyilemiseen eikä leikkikään ole aina maittanut. Nyt oli aivan eri sävelet. :) Treenattiin ihan lyhyesti sivulletuloja, seuraamista ja noutoa. Tiuhti pystyi keskittymään, ja kehut ja palkka maistuivat samaan tyyliin kuin muutenkin treenatessa. Treenattiin kylläkin radanrakennuksen aikana eikä ihan hirveää kuhinaa hallilla ollut mutta silti! Voitto se on pienikin voitto! :))) Enempi ja enempi tuntuu siltä, että me alettaisiin tokossa olla oikeasti syksyllä kisavalmiita. Alokasluokka meni läpi kahlaten, sieltä saa korkeita pisteitä vaikkei kisaamisen peruspalikat mallilla olisikaan. Kisojen jälkeen tajusin konkreettisesti, miten koiran pitäisi kehässä toimia ja mitä kaikkea pitäisi ylempiä luokkia varten treenata. Seuraavat kisat näyttävät miten treenaaminen on purrut... :)

Onko tuo se koira 'Babe - Urhea possu' elokuvasta?

Juu onhan se, vähän erivärinen vain. ''Se on ihan saman näköinen, sinun koirasi näyttääkin ihan filmitähdeltä!''. Hihih, Tiuhti on monitaituri, kun osaa näytellä filmitähteäkin. ;)

Tokoa treenattiin eilisissä AN-kimppatreeneissä ja tänään treffattiin uutta koiratuttavuutta Kupittaalla. Samassa treenattiin hieman avoimen liikkeitä, merkkiä ja metallia. Lämpötilat pomppasivat huikeisiin lukemiin ja kuumuus yllätti niin koiran kuin ohjaajankin. Eilisissä treeneissä rämmittiin kurassa ja tänään hikoiltiin lämpöaallossa. :) Kuumuuden vuoksi pidin treenit lyhyinä. Luoksetulon stoppia kokeiltiin tänään takapalkalla ja voipi olla, että jatkossa ilman puunkiertoja luoksaria treenataan tuolla tavoin. Stoppi oli nimittäin huomattavasti napakampi. Noudot meni hyvin, metallikin yllättävän kivasti jopa ihan kokonaisena liikkeenä. Tänään seuruu sujui loistavasti, liekö ollut palkan näkymisellä vaikutusta vai veikö kuumuus yli-innokkuuden mukanaan.. Sen sijaan jäävien seuruu oli kamalaa edistämistä, treeniä treeniä siis vain. :) Kaukot onnistuivat takana olevasta koirahäiriöstä huolimatta melko mallikkaasti. Pientä hidastelua oli havaittavissa eikä Tiuhti tainnut liikkeitä ihan loppuun asti tehdä, mutta nyt treenattiin häiriötä eikä tarkkuutta.

Sitten positivismi-blogihaasteen pariin. :) Tässäpä näitä satunnaisessa järjestyksessä!

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).

1. Koiraharrastuksissa etappien saavuttaminen ja onnistumiset. Tai yleensäkin muussa elämässä haasteiden/pelkojen voittaminen. Tätä lienee turha selitellä. :)
2. Kesä ja Aurinko!! Lämpö, rusketus ja suussa sulava jäätelö.  ♥
3. Keikat ja festarit. Samaan sarjaan kuuluu myös leffojen ja suosikkisarjojen katselu yhdessä poikaystävän kanssa. Meidän yhteinen juttu. :D
4. Kaikki hyvät herkut: suklaa, jäätelö, karkki jne. Pieninä määrinä harvakseltaan herkut tuottavat iloa. :)
5. Oman alan kesätyöpaikan saaminen. Tulevaisuuden työmaailmaan astuessa on hyvä omata kokemusta muutenkin kuin teoreettisesti. 
6. Ystävät ja yhdessä olo. Kahvittelut ja tyttöjen illat. :))
7. Metsälenkit yhdessä koirakavereiden kanssa.
8. Matkustelu!!
9. Uuteen kotiin muuttaminen. Tavaroiden pakkaaminen, purkaminen, sisustuksen suunnitteleminen ja uuden asunnon jännääminen on aina kivaa. Muutos on useimmiten vain hyvästä. :)
10. Opiskeluihin liittyvä vapaus. Vapaa-aikaa on yleensä enemmän kuin työssä käyvällä.. Kursseja saa valita jos jonkinlaista, eikä kukaan muu ole järjestelemässä aikataulujasi.

11.-15.

- Oman kesäauton metsästäminen. Huippua! :D

- Tiuhdin ilme, kun se tulee pyytämään tekemistä/rapsuja. Vaikea olla hymyilemättä! ;)

- Tällä hetkellä hyvää mieltä tuottaa myös jokaisen turkiskuoriaisen tappo. :D Meillä asunnossa siis riesana pilkkuturkiskuoriaiset, jotka parveilevat lisääntyen ja munien ympäri ämpäri. Toukkia odotellessa.. Jokainen bongattu kuoriainen aiheuttaa myös negatiivista ällötyksen tunnetta, mutta toisaalta jokainen listitty toukka on kosto kuoriaisarmeijalle. ;D

- Äidin tuliaiset! :)

- Uusista vaatteista tulee hyvä mieli, sillä niitä tulee kaappiin niin harvakseltaan.

ps. Näissä maisemissa vietin viime viikon.. Kevolta ja Utsjoelta.

Tokotreenit kirkolla

Ettei otsikko johtaisi täysin harhaan, selvennettäköön että tokoilimme Tuomiokirkon viereisessä puistossa emme kirkon maaplantulla. ;) Häiriötä oli kauempana rakennustyömaan äänistä, ihmisistä ja pyöräilijöistä, muttei Kupittaan veroisesti.. :D

• Seuruussa treenattiin käännöksiä, peruutusta, sivuaskelia. Tein hieman pidempää seuruupätkää, ja palkkasin liikkeen namilla muutamaan kertaan vireen laskemiseksi. Lopuksi Tiuhti sai revittää lelua, kiertää kunniakiekkaa ja ravisutella lelua. Pieni oli niin onnellinen. :)  Seuruu oli hieman liikkuvaa, poikittamisesta en osaa sanoa, sillä keskityin kävelemään vartalo suorassa ja katse edessä. Todennäköisesti poikitti muttei sentään tällä kertaa edistänyt puolella koiranmitalla. :D Peili olisi kullanarvoinen!

• Noutoa niin puisena kuin metallisena. Puukapulaa noutaa huomattavasti innokkaammin, metallille kyllä laukkaa mennessä ja tullessa mutta olemus on huomattavasti laimeampi.. Noudossa ekalla kertaa keskittyminen hieman herpaantui lähellä takana kulkeneesta koirasta, lähti kuitenkin noutamaan toisella käskyllä. Palkaksi runsaat kehut ja leikki. :)

• Ruutua neljä kiekkaa, joista ensimmäisellä alusta. Ekalla lähti ruutuun, mutta jäi etsiskelemään alustaa - kehut alustalle menosta muttei palkkaa. Toisella alusta, jonne hakeutui hyvin. Parilla viimeisellä toistolla ilman alustaa, sinkosi ruutuun ja stoppasi hyvin. Pallopalkalla leikkiä lopuksi. 

• Paikkamakuu piilossa, vajaa puoli minuuttia. Tähän otin Soran mukaan, hyvin pysyivät molemmat. Ei lonkka-asentoa tai nousuja. Mieli olisi tehnyt ottaa pidemmällä ajalla, mutta onneksi järki pysyi mukana ja pääsin palkkaamaan ilman mahdollisia korjailuja. ;)

• Luoksetulon stoppeja ja niissä pysymistä. Puun/patsaiden kierroilla stoppasi nopsaan ja hyvin pysyi. Ei valunut, joten treeni on tehnyt tulosta! 

• Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä tunnaria. Eli yhdellä kapulalla, kun en ole saanut aikaiseksi tilata/ostaa tunnarikapuloita. Liikkeen alustusta olen tehnyt muutaman kerran kotona, vinkkiä sain tästä blogista  http://wwwaceofclubsfi.blogspot.com/2011/12/tunnarin-alkeet.html. Huvikseni ajattelin kokeilla löytääkö Tiuhti oman nurtsilta risujen ja oksien joukosta. Tiuhtihan on fanaattinen mitä tulee keppeihin, mitä isompi sen parempi.. Aina pitää löytää joku risu suuhun. Tunnarikokeilu oli siis tietoinen riski. :D Mitä tekee Tiuhti kuultuaan vihjeen ''missä oma''? No nuuskuttaa nurtsia ihan oikeasti etsien sitä omaa, ohittaa risut ja kävyt ja ottaa oman suuhun. :)) Ensimmäisestä kerrasta kehut ja palkat pian noston jälkeen. Toisella kerralla Tiuhti ehti jo kerran ohittaa oman kapulan, mutta nenällään etsien palasi takaisin ja toi kapulaa käteen. Tästä superkehut ja palkka. Olin niin iloinen!!! Nyt kapuloita ostamaan/teetätyttämään ja treenaamaan. Mars mars! ;)

Superkoira ♥

Ruudullista

Aamulla treenattiin ruutua ja avon paikkamakuuta. Paikkamakuu on Tiuhdille haastavaa, sillä se usein huolestuu piiloonmenosta. Tehtiin tutussa paikassa yliopistolla mutta tällä kerralla paikkamakuu oli eri suuntaan (kuin myös piilo). Tiuhti nousi ekalla yrittämällä istumaan mun kadottua pilarin taakse, kävin rauhallisesti sanaakaan sanomatta palauttamassa paikalleen, palkkasin maahanmenosta ja annoin jättökäskyn. Siellä se pysyi nousematta ja lonkalle menemättä. :) Tiuhdilla on näissä treeneissä edessä lähellä nannapalkka, jonne vapautan sen suoraan paikkamakuun päätteeksi.

Ruutua olemme treenanneet kosketusalustalla, ja tarkoitus oli ottaa videokuvaa aamulta. Kuinkas kävikään.. Kuvittelin asettaneeni kameran videokuvalle, mutta asetus olikin lipsahtanut väärään kohtaan. Amatööri. :D Olen lähetellyt Tiuhtia ruutuun läheltä ja kaukaa jo heti kosketustreenien aluksi, hyvin ollaan vältetty pelkkä kosketusalustaan fokusoituminen kun Tiuhti ei ole lähetettäessä nähnyt alustaa. Ennen ruutuun lähetystä Tiuhdin tulee tulla hyvin sivulle, eikä jäädä korppikotkamaisesti tuijottamaan ruutua/merkkejä. Olen palkkaillut sitä nameilla kontaktin ottamisesta, jonka jälkeen se saa rauhassa suunnata katseensa kohti ruutua. ''ruutu'' käsky on vaihtunut epäviralliseksi ''mene vaan'' käskyksi, sillä halusin minimoida merkkien tarjoamiset ja kaikki aikaisemmat sähellykset. Olen jo useammassa ruututreenissä ottanut väliin kerran tyhjän ruudun ilman alustaa siten, että käyn ruudussa jolloin Tiuhti näkee alustan, jonka jälkeen vaivihkaa nostan alusta takin sisään. Tiuhti tarjosi muutaman kerran peruutteluja, mutta kun palkkaa ei herunut siinäkään vaiheessa kun ruutu viimein löytyi, taisi Tiuku tajuta ettei tuollainen kokeilu kannata. Merkkiä se ei ole tarjonnut kertaakaan tyhjässä, mikä on suunnaton edistysaskel! :) Tällä jatketaan kun tuntuu sujuvan.

Luulin ottaneeni videokuvaa.... 

When nothing goes right, go left. :)

Eilispäivä oli vapaapäivä ja mitäs me tehtiin? Treenattiin tokoa tietysti! :) Päätin kuvailla hieman meidän treenejä, enkä suotta. Sehän on loistava tapa nähdä omat virheensä ja liikkeiden pienet ''epäpuhtaudet''. :) Iltapäivällä kuvattiin pitkät pätkät seuraamista, ja mikä järkytys olikaan nähdä ne videot! :D Kröhöm.. kuvamateriaali jääköön koneen kätköihin. Huomasin kyllä Tiuhdin olevan tavallista korkeammassa vireessä, koirahan tuntui melkein lähtevän lentoon. Tiuhti pompotteli, poikitti aivan hullusti ja kaiken kukkuraksi edisti kuten ennenkin. Kamalaa katsottavaa. :D Ei se treenatessa niin järkyttävältä tuntunut. Päätin ottaa videokuvaa vielä uudestaan iltatreeneistä nähdäkseni onko seuraaminen todellakin aina samanlaista. Edisti ja poikitti muttei sentään yhtä paljon kuin aiemmissa treeneissä. Harmi vain sillä kertaa saatiin videolle vain muutama hassu pätkä, kun ei ollut liikkuvaa kuvaajaa mukana. ;)

Ruudun ihmettely jatkukoon. Pari päivää takaperin kehuin Tiuhdin osaavan ruudun varsin näppärästi. Noh, ei se nyt ihan nappiin mennyt. Lelu/kutsu/näyttöruutuna toimii kyllä, mutta näissä treeneissä kokeilin välillä lähettää myös tyhjään ruutuun. Tiuhti toistaa näissä tyhjissä samaa kaavaa, eli hakee merkkiä yleensä oikealta puolelta. Tai vaihtoehtoisesti jää tönöttämään ruudun ulkopuolelle ja alkaa peruuttelemaan. Nyt on nähty hyvin se, että epävarmoissa tilanteissa koira koittaa ensimmäisenä oppimaansa asiaa. :) Ehkäpä olisi kannattanut opettaa ruutu ensin merkkiä.. Olen yrittänyt vahvistaa ruudun hahmotusta läheltä ja siten myös oikean paikan hakemista. Ruutuun juoksemista ollaan harjoiteltu näyttö/kutsu/lelu avuilla. Onko apujen käyttö kuitenkaan pidemmän päälle kannattavaa, jos Tiuhti ei näillä opi hahmottamaan ruutua? Tuntuu siltä, että se tekee kyllä apujen kanssa, mutta tyhjään kokeillessa se hakee aina vain merkkiä ja on aivan ymmällään koko ruudusta. Sheippaamista ruutuun hakeutumisessa namien kanssa kokeiltiin, mutta se meni haukkumiseksi ja säheltämiseksi. Targetin kanssa oli sama homma kuin muidenkin apujen, teki kyllä targetin kanssa mutta häivyttämisessä Tiuhti haki jälleen vain merkkiä.


Meillä tuntuu olevan kaksi vaihtoehtoa:
1) Jatkaa apujen käyttöä, ja unohtaa tyhjät ruudut (välttää epäonnistumiset). Koittaa läheltä ruutua saada Tiuhti hakeutumaan ruudun sisään ei merkkitötsille.

2) Kokeilla jotain uutta. Tämä alkoi kiinnostaa! -> http://www.fannygott.com/send-to-square

    - Unohtaa koko ruutu hetkeksi aikaa ja treenata ensin eteenmeno ja irtoaminen ilman apuja. Tätä voisi kokeilla esim. targetilla, josta palkka olisi koiran yli lentävä eteenpäin suuntautuva pallopalkka. 

    - Kun eteenmeno olisi varma (ilman houkuttelua, targettia yms), ruudun voisi lisätä koiran reitille, jolloin se ehkä huomaamattaan juoksisi ruudusta läpi. En tiedä juoksisiko Tiuhti huomaamattaan ruudusta läpi, kun pohjaa tietynlaiselle treenaamiselle on jo alla.. Yrittämättä ei voi tietää. :)

    - Seuraavassa vaiheessa koiralle opettaisiin ruudussa liikkumista ja sen hahmottamista.

Tuo jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu paljon houkuttelevammalta. :) Meillä on yllin kyllin aikaa kokeilla ja ehkä kokeilujen lomassa jopa onnistua. Eteenmenon opettaminen auttaisi varmasti myös tuohon ruudun etureunalle jäämiseen ja ruutuun peruutteluun. 

Ne videot! Ruututreenissä näkee mainiosti tuon merkille hakeutumisen. Toisella videolla näkyy pienet pätkät seuraamista, jossa kontakti laski kerran (meitä ohitti kauempaa mieshenkilö). Aikaisemmilla videoilla tehtiin paljon pidempää seuraamispätkää ja niissä kontakti pysyi, vaikka kaikki muu olikin ihan kuraa. ;) Zetassa Tiuhti teki harvinaisen virheen ja istui seisomisen sijaan. Se ei ole pitkään aikaan sekoitellut käskyjä, ja on ollut varsin hyvin kuulolla, mutta juuri nyt kuvatessa kävi kömmähdys. Zetan törppöjen välit olivat lyhyet, jotta liike mahtuu kuvaan. Nouto on kuvattu aiemmin päivällä, jolloin treenasin Tiuhtia hieman ylivireisenä. Tiuhti noutaa kyllä vauhdikkaasti, mutta aiemmin se ei ole haukkunut. Kerta se on ensimmäinenkin. :)

*lisäys! Tokoilijat Hoi, heittäkää kommenttia, vinkkejä, mielipiteitä ruudun opettamiseen liittyen! Onko kukaan opettanut tuon linkittämäni blogin mukaan? :) 

Treenitauko jatkuu edelleen..

Nyt se on sitten Sora, joka yskii. Ehdin jo toivoa, että tauot on vietetty mutta viiveellähän se yskä sieltä tuli. Ehkä sitten maaliskuun puolella päästään agiliitelemään Tiuhdin kanssa. :) Tiuhti alkaa pikkuhiljaa kuntoutua, tosin tänään se yski lenkillä muutaman kerran, mutta se saattoi johtua myös hihnatempomisesta. Kiltti, sievästi mukana kulkeva koira on vaihtunut höyrynaattoriin, joka haukkuu, kitisee, kiskoo hihnassa ja hulluttelee remmin mitalla laukkapyrähdyksillään. Huoh.

Tänään treenattiin ensimmäistä kertaa ulkosalla sitten pariin viikkoon. Otin seuraamista, kaukoja ja ruutua. Treenitauko lie tehnyt hyvää, sillä Tiuhti osaa ruudun!! Sehän oli vielä kolme viikkoa sitten katastrofaalista eri näyttö- ja palkkaustavoilla leikittelyä. Asian sisäistäminen taitaa todella tapahtua vasta junnaamisen ja jankkaamisen jälkeen tauolla. :D Palkkana käytin heittolelua ja ruudun ulkopuolella namirasiaa (oli viistosti ruudun takana 1 1/2m:n päässä). Kaukopalkkanami toimi tässä hyvin, sillä Tiuhti juoksi täysillä ruutuun, pysähtyi käskystä ja pääsi vapautuksesta palkalle. Seuruu oli innokasta ja pomppivaa, vire olisi saanut olla hieman matalampi mutta kyllä tuntui hyvältä tauon jälkeen! Kaukot otettiin kahteen kertaan avo-tyyliin useammasta metristä takapalkan avulla. Istuminen ok, mutta maahanmenossa ennakoi vapautusta eikä vajonnut aivan alas. Onneksi olin tarkkana enkä vapauttanut laistamisesta. :) Jos olisi suunnitellut treenit fiksusti, ei välttämättä olisi kannattanut edes koittaa ruutua.. Onneksi Tiu oli niin taitava, että ruutu luisti! Seuraaminen tuntui pienestä pomppimisesta huolimatta superhyvältä! Seuruu ei suinkaan ole enää meidän tokomurheenkryyni no 1. :D

Metallia messarista

Aamupäivä taittui Turun kv-näyttelyssä messukeskuksessa, jossa kävin katsastamassa bortsukehää ja shoppailemassa metallia. Nyt tiedän, että näyttelyissä namien käyttö on sallittua ja koiraa saa kehässä houkutella/avustaa. Kai me joskus Tiuhdinkin kanssa kehien sisäpuolelle eksymme, mutta täytyy sanoa ettei nuo näyttelytouhut ole lainkaan mua varten. :)  Messarista tarttui mukaan kuitenkin se oleellisin - metallinen noutokapula. Metskua päästiin jo tänään testailemaankin, eikä ollut yhtään niin ällö mitä kuvittelin! Mun pieni bordertollikka pääsi siis inhotuksestaan yli, ja nykyään se noutaa jopa metallikapulaa! Ja lähtee noutamaan vauhdikkaasti! Ihmeellinen on elämä. :)

Tänään treenattiin zetaa, ruutua, seuruuta, noutoa ala puu&metalli ja luoksaria. Sisällä hinkuteltiin kauhistuksen kaukoja. Avon kaukot ovat selvää pässinlihaa, mutta s-m-s liikkuu hypähtämällä eteenpäin (lähellä malttaa tehdä hissinä) ja i-s-i liikkuu pahasti eteenpäin (jälleen läheltä malttaa mutta...). No niillä sinänsä mitään kiirettä ole, mutta tuntuu, että junnataan paikallaan tämän liikkeen kanssa. Ruudun kanssa on ollut härdelliä, mutta nyt lelu/kutsu/näyttö-ruutuna tuntuu menevän pikkuhiljaa perille. Zeta oli oikein mainio seuruuosuuksia myöten. :) Seuruu tuntuu itse liikkeenä parantuneen huimasti viime aikoina (ainakin häiriöttömissä treeneissä). Nouto lumiselta maalta oli hieman ällö.. Kuka nyt kylmää, lumista ja märkää noutokapulaa haluaa hakea. :P Metskua kokeiltiin myös pihalla, ja vaude kuinka hienosti Tiuhti nosti ja piti kapulaa inhasta lumesta ja kylmyydestä huolimatta! Tyytyväinen olen. :) Luoksarissa lopun perusasentoon tulo on VÄLJÄ kun pitää kytätä ja ennakoida lentävää palloa. Lopun pa:ssa olen jo tovin palkkaillutkin nameilla, mutta väljäksi jää edelleen. Lisää treeniä siis. ;)

Loppuun vielä tasapuolisuuden nimissä kuva Sorasta. Hän ei niin hupsu ole, että poseeraisi minkä-lie-kapuloiden kanssa. :) Huomaa molemmissa kuvissa kaverikoira taustalla.

Kolaus

Lunta ei täällä Turun keskustassa ole, vaikka eilen agitreeneissä puolen tunnin bussimatkan päässä kotoa ihasteltiin valkeaa maata.. Ilma on syksyinen ja taas sataa. Mutta meillä on täällä joulu! :) Kuusi on koristeltu, osa jouluruuista on tehty ja jääkaappikin on täydempi kuin koskaan. Joululaulut raikaa ja olo on raukea, tästä alkaa loma! Olen niin onnellinen lomasta, ja siitä että saan viettää kiireettömän joulun oman pikku perheeni kanssa. Kotikotona Tampereella joulua ei juuri vietetä, sillä sieltä matkataan Etelän lämpöön nauttimaan auringosta. :)

Eilisistä agitreeneistä jäi taas paha mieli, kun en osaa ohjata, olen myöhässä, en kerro koiralle tarpeeksi selkeästi minne mennään seuraavaksi jne. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että radat ovat olleet auttamatta osaamistasooni nähden liian haastavia. Itsetuntoni agiohjaajana on valunut alemmas ja alemmas.. Kehitystä minun osaltani ei ole juuri tapahtunut, kun aina rataan tutustumisessa minulla on vaikeuksia muistaa pidempää ratajärjestystä ja esteillä sekä niiden välissä tehtäviä ohjauksia. Joudun keskittymään paljon pelkkiin ohjauksiin, jolloin en saa liikettä mukaan. Kun taas saan liikkeen mukaan, kärsii ohjauksen tarkkuus. Olen tuntenut itseni erittäin epävarmaksi oikeastaan koko tekniikkakurssin ajan. Tuntuu, että meidän tahdissa pitäisi edetä rauhallisemmin ja ennen kaikkea myös omatoimisen treenin määrää tulisi lisätä!!! Tässä onkin peiliin katsomista.

Uuden vuoden myötä puhaltavat raikkaat tuulet, otin eilen itseäni niskasta kiinni ja iltalenkillä treenattiin tovi ohjaustreenejä puiden kera. Ei voi onnistua ja kehittyä jos ei ole tahtoa ja halua, kehittymistä ei tapahdu ilman harjoittelemista! :)) Nyt koitetaan loman aikana juurruttaa ohjaustekniikat selkärankaan, jotta ne tulisivat tarpeen tullen automaattisesti sen enempää muistelematta. Kun ohjaukset olisivat hyvin lihasmuistissa, voisin paremmin keskittyä rytmittämiseen ja liikkumiseen. Voi kuinka helpolta tämä kuullostaa!! :D

Tokosta sen verran, että ahaa-elämys koettiin ruudun alkeisten hinkkaamisessa. Ruutua Tiuhdin kanssa ollaan tehty jo viime keväänä/kesänä leluruutuna, mikä kuitenkin levisi käteen loppusyksystä sillä Tiuhti ei yksinkertaisesti häivytettäessä erottanut koko ruutua vaan tarjosi reunalta merkkiä. Merkin opetus oli hyvällä mallilla ja nokkela pikkubeecee oivalsi mielestään missä ruudussa oli kyse.. not. Seurauksena tästä ei tullut mitään muuta kuin turhautunut koira ja ohjaaja. Päätin aloittaa ruudun opettamisen ruutunauhojen ts. kotikutoisten trikoonauhojen kera aivan alusta. Kokeilin alustaa, mutta tuntui jälleen siltä miltä lelun kanssa, Tiuhti menee tietysti ruutuun kun siellä on jotain mutta tyhjänä ei tajua hölkäsen pöläystä vaan tarjoaa temppuvariaatiota ja sählää. Lähdettiin siis vielä kerran kokeilemaan uutta tekniikka, tällä kertaa sheippausta, eikä sekään tie yksinkertainen ollut. Jälleen Tiuhti tarjosi kaikkea muuta kuin ruutuun menoa, turhautui kun palkkaa ei sadellut ja joko lopetti yrittämisen ja pisti maate tai lähti huoneesta pois.. Tätä kesti aikansa, kunnes alkoi mieletön kiljunta- ja vinkunakonsertti joka kerta ruutua esitellessä tai rakennellessa. Tiuhti turhautui ja kiihtyi pelkistä tötsien näkymisestä, jolloin jouduin puuttumaan äänenkäyttöön ja rauhoittumaan itse melkein eleettömäksi. Kesti aikansa ennen kuin Tiuhti ymmärsi mistä on kyse, käytöstä päästiin vahvistamaan, ja ajattelin sen ymmärtävän mistä on kyse. Vinkuna ja turhautuminen jatkui satunnaisten temppujen yrittämisen kanssa.. Kunnes ymmärsin mistä on kyse, olin käyttänyt palkkana kuivaruokaa, ja nannapalkalla tehdään temppuja, jumppailuja ja kaikkea muuta. Lelupalkan käytöllä Tiuhti hakeutui hyvin ruutuun ilman haukkumista tai kiljumista. Kivinen oli alkutaival, toivottavasti pehmenee jatkossa! :D

The curious case

Eilisen kovaa tuulta vastaan lähdettiin taistelemaan Nuuskujen tokotreeneihin Kupittaalle. Teemana oli koiran motivoiminen liikkeiden väleissä. Tiuhdin pää pyöri väkkyrää kun treenipaikalta löytyi niin paljon häiriöitä. Innokas se oli juoksuista huolimatta tekemään kaikkea, ja kovasti yritti häiriöistä huolimatta. Luoksepäästävyys tehtiin ensimmäisenä liikkeenä, jossa Tiuhti malttoi nätisti istua vaikka ihana ihminen silittelemään tulikin. :) Paikkamakuussa häiriöitä oli ilmeisesti liikaa, jonkin matkan päässä takana treenaava koiraporukka ja viereinen puuhun kytketty vinkuva koira saivat Tiuhdin jännittämään. Se hiipi mun huomaamatta muutamia senttejä eteenpäin, ja mun palatessa palauttamaan sitä paikalleen ryömi vastaan.. Ei näin.

Palautin Tiuhdin mahdollisimman rennolla asenteella takaisin paikalleen, ja kävin palkkailemassa ehkä jopa alta puolen minuutin välein.. Onnistuneesta paikkamakuusta tuli siis reippaasti alle 2-minuuttinen. Jokin paikkamakuussa nyt tökkii, sillä parina viime kertana kun olen yrittänyt treenata piiloa on paikkamakuu mennyt täysin penkin alle... Tiuhti vaihtaa lonkka-asentoon todella helposti (mitä ei tehnyt ennen!), hiipii eteenpäin ja mun palatessa paikalle saattaa jopa ryömiä paikalta pois. Täytynee aloittaa alkeista.. Varmuutta pitää saada ennen kuin voin piilotreenejä jatkaa. Jokin on nyt saanut Tiuhdin tolaltaan, tai sitten juoksut ovat saaneet sen herkistymään tässäkin asiassa. Pitääpä alkaa työstämään tätä(kin) liikettä.

Liikkeiden väli-treenit meni sen sijaan loistavasti, Tiuhti ei häiriintynyt liikkurista tai naapurikoirakosta. Tätä tehtiin siten, että liike-siirtymä-palkka tai liike-siirtymä-liike-siirtymä-palkka. Tähän kannattaa jatkossakin panostaa, sillä koetilanteissa juuri tämä oli meille haastavaa. Noutotreeneissä mun piti esittää epäonnistumisia, mutta kaikki menikin putkeen. :) Oletin viimekertaisen perusteella, että Tiuhti paineistuu eikä suostu ottamaan kapulaa suuhun, mutta toisin kävi. Pitoasentoa pitää parantaa ja palautuksen perusasentoa treenata tiiviimmäksi, muuten oikein mallikasta! Seuruussa huomiota kiinnitettiin mun käsiin, pitää muistaa olla rentona ja liikuttaa käsiä normisti.

Tänään saapui Tiuhdin uusi tilauspanta! Malli ei arvostanut salamavalojen räiskettä, joten kuvat olivat tätä luokkaa... :D

Nättii :)

Tiivistetysti tämän päivän treenit: nouto hyvä, liikkeiden välit hyviä, perusasento+kontakti hyvät, paikkaistumisen ensimmäinen kokeilu pihalla ok, seuruu ok, paikkamakuu persiilleen. Näin tänään. 

Hämärää

Jottei päivittely olisi liiallista hehkuttamista, niin kirjoitanpa muutaman sanasen aamuisista tokotreeneistä. Koulukiireiden ja fyssarin takia taukoa kaikesta tekemisestä on ollut muutaman päivän, joten ajattelin Tiuhdin olevan hyvässä vireessä ja innokas tekemään töitä.. Ei mennyt ihan niin.

Paikaksi valitsin kirkkopuiston, jossa häiriöitä oli kohtuullisesti. Seuruu oli aivan kamalaa, edistää ja edistää.. Huomauttamisista meni hieman paineeseen mutta yritystä oli. Mulla ei ollut tällä kertaa palkkaa näkyvillä, sillä halusin kokeilla miten tekee ilman. Noudon kanssa kokonaisena liikkeenä teki kyllä kivasti, mutta kun yritin tehdä pitotreenejä, ei kapulaa yhtäkkiä voinut ottaakaan suuhun, se oli ihan hirvitys. Olisko Tiuhti ottanut painetta häiriöistä, sillä pitkään aikaan ei olla treenattu pitoja kuin kotona/häiriöttömässä ympäristössä. Kaukoissa paineistui ja liimaantui maahan kiinni. Nyt ei ollut kyse tavallisesta jumittamisesta, vaan selvästi huomasin, että Tiuhti paineistui joko musta tai ympäristöstä. Nostatin välissä kierroksia, ja johan oli ihan eri meiniki ja tehtiin niin pätevästi että.. Perusasennot oli hakusessa, ei meinannut millään tulla suoraan, omakin yläkroppa on viime treenien aikana kääntynyt liikaa vinoon.

Kotona yritettiin jumpata, mutta neiti oli vähän turhan herkällä päällä.. Mm. namikipon lähelle ei voinut enää mennä (siitä kuului ikävä metallinen ääni), koskettelu tuntui oudolta, eteenpäin nameihin ei voinut katsoa (jospa kontaktilla pääsisi vapaaksi..), nameja ei myöskään voitu syödä palkaksi vaan niitä piti tuijottaa ja kierrellä. Ei,tällä kertaa ei treenattu ''jätä-käskyä''.  Miten saa koiran tuijottamaan kippoaan, kun aina ennemmin on tehty toisin? Ehkäpä naksuttelemalla. :D

Kaukoja

Tänään tokoiltiin Tuijan koirakoulussa, ja käsiteltävinä teemoina olivat avon kaukokäskyt ja paikkamakuu. Kaukoissa Tiuhdilla on tekniikka kunnossa, mutta ilmeisesti mä luon liikaa painetta katsomalla koiraa silmiin ja hätäilemällä käskyjen kanssa. Hyviä huomioita! Tästä eteenpäin siis täytyy kiinnittää rauhallisempaan ja selvempään käskytykseen huomiota, sekä pitää muistaa keskittää katse koiran silmistä pois.

Käskyjä muutin nopeammiksi ja liiankin säpäkiksi, kun Tiuhti alkoi jumittaa mun käden liikkeestä istumisessa. Treeneissä kävi kyllä ilmi, että tällä hetkellä rauhallisempi käskytys on parempi. :) Käytin takapalkkana nannaa, sillä lelulla Tiun kroppa vääntyilee ja jumittelee. Täytyy muistaa palkata useasti jo ensimmäisestä istumisesta, sillä se tökkii monesti kaksoiskäskyn arvoisesti. Matka taisi olla n. kolmessa metrissä, ihan vielä ei viidestä metristä häiriössä nouse. Kuitenkin kaukot ihan hyvällä mallilla treenimäärään nähden.

Paikkamakuulla Tiuhdin koko huomio keskittyi hallin odotustilaan pakkautuviin koirakoihin ja haukkuääniin, etäpalkkaa ei edes huomannut. Kävin muutaman kerran ihan nopeasti piilossa, Tiuhti vängersi hieman makuuasennossa kun tarkkaili jatkuvasti toisella puolellaan olevia koiria. Aika taisi olla päälle pari minuuttinen, häiriömäärään nähden paikkamakuu meni kivasti. Ekalla käskyllä maahankin! Tämähän meillä on monesti viime treeneissä tökkinyt..

Tehtiin myös hyppyä, jääviä ja seuruuta, joka näytti aika ajoin Tiuhdin tasoon nähden mageelta (ei täydelliseltä mutta hyvältä!). Pehmopatukka on seuruussa hurrrjan kiva palkka. :) Vire ja kontaktihalukkuus olivat läpi treenien hyviä. Nykyään pyrin olemaan treeneissä passiivisempi ja odotan Tiuhdin hakevan kontaktia tai tarjoavan esim. perusasentoa ennen liikkeiden suoritusta ilman käskytystä. Tällä tulee seuraavia kisoja ajatellen olemaan paljon merkitystä! ;)

Kalsaritokoja ja keppitreeniä

Keppitreeneissä jouduttiin ottamaan askel taaksepäin, keppiparien välimatkaa tuli pidentää hieman metrisestä. Tiuhti ei nimittäin oikealta puolelta lähetettäessä hakenut oikeata sisäänmenoa, vaan aloitti kepit vasta seuraavalta keppiparilta. Eli pidensin matkaa suunnilleen 1,5 m:in, ja palkata tulee enempi keppien väliltä oikealta puolelta lähetettäessä. Matkan pidentäminen tuntui tepsivän sillä virheitä ei enää tehty systemaattisesti, eipä tämänpäiväisellä kerralla ainuttakaan. :) Tältä etäisyydeltä siis vahvistellaan joka lähetyskulmaa ja palkkaillaan välillä myös keppiparien väliin.

Tokossa ollaan höllätty ja treenattu löysemmin ottein. Olen pyrkinyt treenaamaan seuruuta päivittäin, vähemmässä häiriössä. Se vähä mitä ollaan tehty on näyttänyt vireen ja paikan pysymisen osalta kivalta. Eli nyt treenaillaan lyhyempiä pätkiä, yritetään pitää motivaatiota ja kontaktia yllä ja tehdä liike huippukivaksi! Helpommin sanottu kuin tehty. Kaikkia jääviä ja myös evl:n zetaa ollaan reenitty, myös istuminen on oikein kivalla mallilla. Luoksetulon stopin ennakointiin olen kiinnittänyt huomiota, ja nyt ollaankin tehty pääsääntöisesti suoria luoksetuloja maasta, istumasta, puun kierrosta ja seisaaltaan kutsuen. Ne muutamat stopit mitä olen uskaltanut väliin ottaa, ovat olleet oikein mallikkaita! :) Mitäs muuta...? Ruutua palauteltiin viikonloppuna mieleen, oli taas aivan hukassa pieni bordercollie. Mitäs ei ole mami treeniohjelmaan ruutua sisällyttänyt!! :D Merkille meno näyttää hyvältä, silti tähän tarvittaisiin apupalkkaaja, jotta hiippailut ja lelun pälyilyt jäisivät kokonaan pois. Nouto junnaa tällä hetkellä edelleen paikallaan, tehdään vain mukavia ja kivoja juttuja kapulan kanssa. :) Paikalla makuuta avokkaan tapaan ollaan alettu treenaamaan sisällä kotona, jolloin laitan koirille valmiiksi etäpalkan = ruokakupin keittiöön. Tämä on pitänyt Tiuhdin skarppina, vaikka olenkin poissa näkyvistä. Jossain vaiheessa aletaan treenaamaan paikkamakuuta myös ulkona häiriössä, mutta mikäs kiire meillä vielä on. Paikkaistumista olen ottanut samaan tyyliin kuin paikkamakuuta, ruokakupin voimalla.

Tässä videopätkää tasapainoilusta, huomatkaa karvaton koira! ;) Jahhas, youtuubi poisti videon mihin olin lisännyt musiikkia (tekijänoikeuslaki!!). Uups, laitetaan sit video tylsästi ilman taustamusiikkia.

Keppejä ja pikkuisen tokoa

Tänään päivällä keppitreeneissä vaihdettiin suunnitelman mukaisesti treeniympäristöä. Vaihdos ei aiheuttanut mitään häikkää, vaan Tiuhti suoritti kepit jopa entistä paremmin. Lähetin tietoisesti kauempaa kuin aikaisemmin ja hyvin Tiuhti haki oikeaa sisäänmenokulmaa. Kummaltakin puolelta yhtä hyvin! :) Nyt on kaikki pälyilyt jääneet pois ja Tiuhti suorittaa kepit hyvässä asennossa suht matalana. Harmi ettei meillä ole videomateriaalia edistymisestä. :/  Seuraavilla treenikerroilla varmistellaan oikeata sisäänmenoa joka lähetyskulmalta, ja tässä vaiheessa pysytään niin kauan että koira todella osaa hakea oikean sisäänmenokulman joka kerralla. Vasta tämän vaiheen jälkeen päästään suoristelemaan keppejä.

Ohjatuissa tokoissa otettiin avon tyyliin liikkeestä seisomista ja paikkamakuuta. Paikkamakuussa mentiin piiloon n.10 sekunniksi, mutta Tiuhti ehti jo huolestua ja kääntyi lonkalle. Avomaista paikkamakuuta ollaan otettu tosi lyhyinä piiloina onnistuneena häiriössäkin, mutta tämän kertainen oli Tipelle liikaa. Nou hätä, pikkuhiljaa treenaillaan tätäkin liikettä kuntoon. Itsenäisesti otin hyppyä, seuraamista, kaikkia jääviä ja noutoa. Hyppyä pitää alkaa korjaamaan, sillä Tiuhti hyppää liian lyhyesti ja jää liikaa eteen takaisinhyppyä ajatellen. Vein hypyn taakse nannakipon, jonka avulla yritän Tiulle hahmottaa uutta hyppysuoritusta. Näin saan Tiuhdin hyppäämään pidemmälle, jottei se kääntyisi jo hypyn päällä. Jäävät onnistui kaikki oikein hyvin, samoin nouto - sen mukaisesti mitä osaamistasolla häiriössä voi odottaa. Tiu nosti kapulaa sivulta oikein kivasti, huolimatta haukuntaäänistä, ja haki iloisesti. Noutoliike ei missään nimessä ole vielä valmis, vaan treenataan vielä palasilla. Seuraamisen treenaaminen peilin kanssa oli oikein hyödyllistä, luulen löytäneeni oikean palkkaustyylin (lelulla), jolla seuruuta aletaan vahvistamaan.