Elämä on laiffii

Mun oma ihanan täydellinen napero!

Treenailtu on taas sekä eilen perustottelevaisuuskurssilla että tänään pentukurssilla. Maanantain treeneissä saatiin erinomaista siedätystä haukkumisen suhteen, sillä kurssilla oli yllättävän paljon rähisijöitä ja innostuksissaan haukkuvia koiria. Ensin alkuun vedettiin perinteisesti korvat luimussa ja kauhisteltiin riekkujia, mutta pelko ohitettiin ja keskityttiin taas treenattaviin asioihin. Perustottelevaisuuskurssilla käytiin läpi kontaktin kestävyyttä, luopumista, arkiseuraamista ja rauhoittumista. Maanantain treeneistä jäi hyvä maku, sillä haukkumista kuului hallissa aina tasaisin väliajoin ja viereinen koira yritti välillä rynniä rähisten luokse, ja silti mun pikkunapero pystyi pienen ihmettelyn jälkeen keskittymään muhun ja jopa hieman leikkimään. Tiuhtihan on siis pihalla jättänyt leikit ja temppuilut aina sikseen kun haukuntaa on kuulunut - kuului se sitten vaimeana kauempaa tai ohitettavasta koirasta.

Tämänpäiväisissä treeneissä käytiin läpi maahanmenoa - meille tuttujuttu ja nappisuoritus! Käskytin Tiuhtia ilman käsi/vartaloapuja ja se meni heti mun silmään täydelliseen asentoon, palkkasin sitä epätasaisin välein kolmisen kertaa, ja jumantsuikka pentu pysy maassa täydellisessä asennossa aina vapautukseen asti, mikä sekin tuli vasta kontaktinoton jälkeen. Että olin ylpeenä, ei mulla ollu aavistustakaan, että Tiuhti suoriutuisi harjoitteesta yhtä hyvin kuin kotona. :)
Tehtiin myös kontakti- ja ohitusharjoituksia, sekä putkeenmenoa yhdistettynä leikkiin. Tiuhti leikki mukavasti mutta unohti välillä lelun putkeen.. :D JeesJees jäi siis näistäkin treeneistä positiivinen fiilis!

Tässä tytöt harjoittelee malttia

 Ja tassujen päällä on siis nakinpaloja :)

Pakkasukko tuli kylään

Tässä taas ''taidonnäyte'' kuvien räpsimisestä. Tiuhti poseerasi hienosti, mutta mitä saatiin aikaiseksi.. Sormet oli jäässä jo tämän ensimmäisen ja ainoan kuvan jälkeen, luovutin,  ja eipä tarvinnu mun tai Tiuhdin palella pakkasessa onnettomien kuvayritelmien takia! Jos ei muuta niin kuvassa näkyy Tiuhdin talvitakki, joka ostettiin ennen joululomia ja oli siis silloin sopivan kokoinen. Takki on jo selästä hieman liian lyhyt, nopeasti tuo  pikkupallero kasvaa! :)

Treeniä ja kuvia

Eiliset pentutreenit meni loistavasti! Mä olin treeneissä huomattavasti paljon rennompi ja rennompi ote näkyi myös Tiuhdin tekemisissä. Treeneissä harjoiteltiin tällä kertaa sivulletuloa, meille tuttuakin tutumpi liike, mikä sujui todella upeasti. Aluksi Tiuhti koetti nojata ja painaa mun jalkaa vasten mutta kun liikutin namikättä hieman vasemmalle oikea paikka sivulla hahmottui taas pienen raidallisen päänuppiin. :) Tiuhti hakee hyvin sivu-paikan ja me saatiinkin monta tiivistä ja suoraa sivulletuloa. Luoksetuloa otettiin pari kertaa pitkän liinan avulla, sekin sujui hyvin vaikka ensimmäisellä kerralla mun piti antaa Tiuhdille ennen luoksekutsua huomioääni - kaverit ympärillä kiinnosti vaan niin paljon.. Me harjoiteltiin myös luoksepäästävyyttä, jossa Tiuhtia pitikin namittaa jatkuvalla syötöllä jotta se olisi malttanut pysyä sivulle ihmisen lähestyessä :D

Pennuilla kiersi treeneissä äänilelu (kukkokiekuu), jonka avulla tarkasteltiin pienimuotoisesti pentujen reaktioita uusiin asioihin. Tiuhti yritti tehdä lelusta olemattoman ja selvästi väisti tilanteen, se vaati pienen miettimistauon ennen kuin uskaltautui kohtaamaan äänilelun. Namien kanssa Tiuhtia kannustettiin tarkastelemaan jännittävää lelua, Tiuhti totesi kuitenkin ettei kiinnosta ja haki äänilelun sijaan omia leluja meidän treenikassista. :)
                                      

Eilen Tiuhti leikki ensimmäistä kertaa innoissaan treenihallilla, se oli siis suuri positiivinen juttu!! Ja vaikka haukuntaa kuuluikin, ei Tiuhti panikoitunut, vaan pystyi pienen kummastelun ja kannustamisen jälkeen etsimään nameja aktivointipelistä. Haukkujännitystä ollaan treenattu säännöllisesti siten, että kotona kuunnellaan haukuntaa epäsäännöllisissä pätkissä ja opetellaan ottamaan lunkisti ihmettelemättä haukkuääniä. Koirapuistossa ollaan muutamaan otteeseen käyty, eka kerralla jänskätti niin paljon että Tiuhti pomppi vain ihmisten jaloissa. Tokakerralla Tiu löysi samanikäisen leikkikaverin, teki ehkä hyvää Tiuhdille huomata ettei koiranhaukunnasta seuraa välttämättä ikäviä asioita..

Siedättymistä yritetään tehdä myös lenkillä räksyjä kohdattaessa. Viime viikolla pienen raidallisen mieli järkkyi liiaksi kun me kohtasimme lenkillä pari koiraa. Tiuhti alkoi tärisemään ja pakoilemaan koiria ja oli selvästi järkyttynyt koirakohtaamisesta. Tästä viisastuneena unohdin namit ohituksissa ja nyt treenaamme ohituksia ilman nami/lelu-härdelliä ja koitetaan saada ohitukset sille tolalle, että Tiuhti olisi ennemmin innoissaan kuin peloissaa koirien kohtaamisesta. Ohituksissa pidän remmiä löysänä ja sanon iloisella äänellä ''mennääs/mennään''. Tämä menetelmä on toiminut hyvin ja ohitukset on parantuneet. Jossain vaiheessa päästään siihen asti, että aletaan treenata taas kontaktia ohituksissa! :)

Tässä muutamia kuvia tämänpäiväiseltä lenkiltä, valoa ei riittänyt eikä kuvaajan hitaat näpit pysyneet vilkkaan pennun mukana! 

 ''Villisilmä vauhkomieli''

Pää vaihtoon!

Tänään oli toinen kerta pentukurssilla, ja harjoitteluvuorossa oli istumista (lähinnä palkitsemistekniikkaa ja harjoitteen kestävyyttä), leikkimistä yhdistettynä putkeen menoon ja jätä-käskyn opetustekniikkaa. Meille jätä-käsky on vanha juttu, ehdin tunnillakin selittää miten olen jätä-käskyä harjoitellut, mutta kappas vain Tiuhti ei syystä tai toisesta ymmärtänyt käskyä yhdistettynä maassa olevaan kippoon.. Huolimatta siitä että me ollaan jätä-käskyä treenattu todella varioivasti kaikenlaisten esineiden, roskien yms. kanssa. Olin hiukka ymmällä, kun Tiuhti toimi kaikista pennuista kehnoimmin, vaikka yksikään koirakoista ei ollut jätä-käskyä treenannut! ;)

Istumisen suhteen tein uuden havainnon, Tiuhti nosti oikeaa etutassua joka kerta kun palkkasin sitä istumisen yhteydessä. Muutin palkkakäden paikkaa hiukan alemmas ja kolmannella toistolla tassu pysyi maassa vapautukseen saakka. :) Täytyy kiinnittää tähän huomiota jatkossakin, ettei tassun nostelusta vain ole kehittynyt tai kehity tapaa! Putkeen meno oli alkuun hiukan liian jännittävää ja sitä piti mennä kurkistamaan toisestakin päästä. Kolmas yritys tuotti tulosta ja Tiuhti uskalsi sujahtaa putkeen lelun perässä. :) 

Kyselin kouluttajalta vielä tuosta Tiuhdin haukku-''pelosta/jännittymisestä'', hän suositteli ottamaan yhteyttä Kaisa Hilskaan jos tässä vaiheessa haluaa varmasti oikeita neuvoja miten tilanteissa pitää käyttäytyä. Oma reagoimattomuus näissä tilanteissa on tietenkin tärkeää, samoin kuin tilanteen kuittaus jollain positiivisella asialla ja yritys vaihtaa koiran tunnetila pelosta/jännittymisestä pois.. Mä en oikein tiedä olisiko syytä viedä Tiuhtia Hilskalle vai ei, en vaan itse ole niin kokenut jotta tietäisin varmasti toimivani oikein haukuntaan reagoimisen suhteen. 

Harmittaa kun Tiuhti ei leiki yhtään niin sähäkästi treenihallilla kuin mitä se leikkii kotona tai ulkosalla lenkkeillessä. Tiuhti kyllä jahtaa lelua, kiinnostuu siitä mutta ei tartu leluun kiinni repimistä varten.. Se ottaa niin kovasti häiriötä muista koirista ettei lelut paljon tunnu kiinnostavan. Tai jos Tiuhti innostuisikin leikkimään, leikki loppuu samantein kun joku koirista haukahtaa.. :/ No ehkä jossain vaiheessa leikkiminen treeneissä alkaa sujumaan, onhan se vielä tosi nuori.

Pikkuhiljaa päästäänkin tämän jutun otsikkoon.. Musta tuntuu, että epävarmuus ja arkuus treeneissä johtuu täysin musta. Jostain kumman syystä mä helposti jännitän treenejä ja meidän suorituksia - vaikkei niillä ole mitään merkitystä tässä vaiheessa kun tärkeintä on luoda positiivisia kokemuksia ja pitää hauskaa!!! :D Niin että tilauksessa olisi jonkun kylmähermoisen hemmon pääkoppa! Kouluttaja mulle mainitsi haukkupelosta puhuttaessa, että nämä jos mitkä (bc:t) lukee ihmistä ja tunnetiloja. Jepjep kyllähän mä sen tiedän ja näen jo nyt!

Huolta aiheuttavat siis Tiuhdin reagoiminen haukuntaan ja mun oma hermoilu.

Loppuun kuitenkin positiivisia asioita synkistelyn keskeltä: Tiuhti ei reagoinut uudenvuoden paukkeisiin, ihmisten ohitukset sujuu taas vapaana ollessakin vaikka ihmiset kulkisivat vierestä, Tiuhti on ihanan iloinen meidän tehdessä ulkona ja kotona treeniä: se heiluttaa häntäänsä kuullessaan kehuja ja on ihan tohkeissaan suorittamassa tehtäväviä. :) Mun ihana pikkuinen! <3