keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Parhautta!

Nimittäin agitreenit Tiuhdin kanssa!!!  

Maanantaina hyppytekniikkaa ja tänään treenattiin rataa. Maanantain hyppytekniikassa samat vanhat ongelmat: kokoamisen vaikeus, pienoinen epävarmuus ja liika vauhti. Tiuhti teki kuitenkin kivasti töitä, keskittyi hyvin ja yritti selvästi ratkoa ongelmia. :)  Ratatreeneissä ennestään tuttuja ongelmia, minun heiluvat käteni ja rauhaton ohjaus, sekä liiallinen tai puutteellinen ohjaus.. 

- kepeillä häiriötreeniä ja ansaesteitä
- oma ohjaus rauhallisemmaksi ja äänettömäksi (vaikken nytkään hirveästi käskyttele)
- muista käden liike kun haluaa koiran irtoavan tai pysyvän lähellä!
- kontaktitreeniä -> putket ja esteet vievät voiton


Sitten niihin onnistumisiin ja positiivisiin ajatuksiin... :)
+ takaakierrot onnistuivat!! jes jes!
+ niisto&persjättö onnistui kohtalaisesti
+ kontaktit ok
+ ekaa kertaa elämässä saksalainen (ja vielä radalla) onnistui. Huikeeta!
+ vimppa kerralla ohjaushässäkkä radan keskivaiheilla melkein kuin oppikirjasta :)
+ pimeät putkikulmat

Treeneistä jäi todella hyvä mieli!! :))) Moni meille vaikea asia onnistui, ei haittaa yhtään vaikka jouduttiinkin kuvioita hieman hiomaan. Monessa kohtaa olisin saanut luottaa Tiuhtiin enemmän, sillä en pysty ohjaamaan enää niin läheltä esteitä kun vauhtia tuppaa olemaan monessa kohtaa PALJON. Irtoamisharjoituksia ja luottoa koiraan! ;) Hyvät treenit - parempi mieli. 


tiistai 3. heinäkuuta 2012

The 3 C's of life

Choices, Chances, Changes. You must make a Choice, to make a Chance or your life will never Change.


Blogin puolella on ollut hiljaista mutta in real life sitäkin kiireisempää. Vapaa-aika on täyttynyt agitreeneistä, pitkistä kävelylenkeistä Pirkan taipaleen maastoissa, satunnaisista lyhyistä tokopätkistä ja emännän kuntosalitreeneistä. Koneella nörääminen on jäänyt vähemmälle! ;)

Meille ei tällä hetkellä erikoisempia kuulu. Tiuhti aloitti kolmannet juoksunsa, joten itsenäinen agitreenaaminen on edelleen tauolla. YLÖKK:n treeneissä saadaan käydä, kunhan Tiuhdilla on pöksyt jalassa eikä liiemmin hengailla kentän laidoilla. Eilisissä treeneissä teemana oli puomi-putki este-erottelu, jossa väännettiin sitten ihan tosissaan puomin kanssa. Sujahti putkeen jopa koutsin jalkojen välistä.. Kontaktit myös pissivät pahasti, toukokuussa hiottiin kontakteja kuntoon ihan urakalla mutta ei kai siitä enää mitään voi muistaa... Omatoimitreeniä vaan juoksujen jälkeen! ;) Saatiin me muutamia onnistumisiakin. Minä sain noottia heiluvista käsistä - pitäisi siis hioa myös omaa ohjausta!! Treenaamattomuus kyllä näkyy sellaisena pienenä epävarmuutena niin mulla kuin koirallakin.

Tokossa treenataan viikoittain tunnaria, kapulat ovat hajustumassa pihamaalla ja lisään sinne oman ensin rivin ulkoreunoille, ja sen jälkeen myös riviin. Jarrunameja on pakko pitää mukana tai hommasta katoaa haistelun meininki. Viime viikonloppuna naksuttelin oman kapulan haistelusta ja merkkaamisesta Villen hajustaman kapulan vierestä. Tunnarissa ei suurta edistymistä muttei myöskään takapakkia! :) Viime viikolla ei taidettu muuta tokoillakaan, kun Tiuhti muuttui juhannuksena alkaneiden juoksujen myötä täyslaamaksi. Liekö juhannus ollut fyysisesti niin rankka (uimisen ja jatkuvan rellestämisen vuoksi) vai vaikuttiko juoksujen alkaminen vireystasoon.. Nyt Tiuhti on palautumassa laamailusta ja juoksee lenkilläkin melkein entiseen malliinsa. :D Treenien määrään ja laatuun voidaan siis jälleen panostaa!

Elokuu tulee muuten olemaan melko koirapainotteinen. Ilmoitin Tiuhdin Raision Elonäyttelyyn 11.8, 18.8 meillä on paimennuspäivä Somerolla ja 19.8 agilitykoulutus Turussa. Lisäksi yritän saada meidät mukaan 16.8 ja 26.8 toko-kokeisiin.. :) Saa nähdä mahdutaanko.


ps. Tänään lenkillä törmättiin kyykäärmeeseen. Katselin pururadalla lojuvaa 'keppiä', jonka huomasin kyyksi käveltyäni sen ohitse parinkymmenen cm:n päästä. Tietysti vielä etupään ohi. Tästä hätääntyneenä huusin Tiuhtia luokse - hieman liian painokkaasti - sillä neiti otti hatkat päälle ja kiemurteli karkuun juuri kyyn päältä.... :o Itsesuojeluvaistoa ei ole olemassa. Onneksi tästä selvittiin säikähdyksellä ja kyy jätti purematta. Eipä olleet minunkaan kinttuni kaukana mahdollisesta puremasta. Huh.