Sukkavaras sairaslomalla

Tiuhti on jo paranemaan päin, tosin vieläkin köpötellään korttelia ympäri rauhallisessa tahdissa. Rasituksessa = kävellessä yskää ilmeni vielä muutama päivä takaperin. Ollaankin siis tässä viikon verran ainoastaan oltu ja höntsäilty. Tai itseasiassa höntsäilykin aloitettiin vasta reippaasti viikonlopun jälkeen. Tiuhdissa oli huomattavissa selkeä ero sairaan ja terveen välillä. Se nukkui täkkien alla kaiket päivät, ulkona käveltiin etanavauhtia ja limayskänpuuskia tuli pelkästään makuultaan ilman mitään rasitusta. Ero normaalin touhotuksen ja sairaana olemisen välillä oli huikea. Vasta nyt olen saanut takaisin piippailevan, huomiota hakevan, aina valmiina tehtäviin olevan koirakaverini. Nyt Tiuhti vasta touhottaakin kun kunnon treenejä ei ole viikkoon ollut alla, eikä pihallekaan pääse purkamaan energiaa. Se on alkanut käymään hieman kierroksilla ulkoillessa, ja muutamaan kertaan on jopa pöhissyt ohitettaville koirille. Toiminnan puuten näkyy niin kotona oleskellessa kuin ulkoillessa.

Lavastettu tilanne - sukkavaras iski siitä huolimatta

Tiuhti on toiminut kotiapulaisena jo jonkin aikaa vaatteiden keruussa, tai täsmennetysti sukkien keruussa. Se tuo lattialle tippuneet puhtaat ja likaiset sukat meidän luokse, ja palkkana tästä se saa aina kehuja ja rapsutuksia. Mahdollisesti jopa pientä tekemistä. Sairaslomaa viettävä apulainen on kuitenkin pistänyt tuulemaan ja alkanut jopa varastelemaan sukkia (muualta kuin lattioilta).. Enää sukkia ei myöskään automaattisesti tuoda äiskän tai iskän luokse, vaan niiden kanssa on opittu leikkimään ja rellestämään ihan omin avuin. :) Sukkavaras iskeekin monta kertaa päivässä, eikä aina salaa! Tiuhti on oppinut myös esittämään surkeaa toimetonta työkoiraa, joka hipsii monta kertaa päivässä luokse vaatimaan tekemistä ''piip piip piiiiip''.. Toimettomuus ja treenaamattomuus alkaa käydä omien hermojenkin päälle, kun Tiuhti olisi jatkuvasti halukas työskentelemään ja leikkimään. Ei tunnu olevan tästä koirasta sohvachampioniksi! :) 

Voinnin antaessa myöden ollaankin treenattu seuraamista, palkkaamattomuutta, noutoa ja kaukoja. Kaukojen i-s vaihdossa on tapahtunut ihme - enää Tiuhti ei liiku eteenpäin! Tähän vaadittiin tietynlainen käsimerkki, jolla ikäänkuin työnnän Tiuhtia taaksepäin. Nyt matkaa on kuitenkin ollut jo puolitoistametriäkin. Meidän mittapuulla siis kyseessä on iso harppaus! :) 

Köhköhh..

Olin koko eilisen päivän todella huolissani Tiuhdista, ja itku kurkussa katselin sen yökkimistä, kakomista ja rohisemista. :( Luin ''kauhu''tarinoita viikkoja kestävästä kennelyskästä, ristiriitaisia näkemyksiä eläinlääkäriin kuskaamisesta ja parantumisesta. Mistä sen tietää onko kyseessä sekä viruksen että bakteerin yhteishyökkäys? Miten voi määritellä lievän ja pahan kennelyskän kun sellaista ei ole aikaisemmin koskaan todistanut? ''Yleensä'' paranee levolla itsestään..

Eilinen päivä oli karmea, Tiuhti yökkäili muutaman minuutin välein suuria limalammikoita ja yski mielestäni pahan oloisesti. Ressukka makasi peiton alla koko päivän, ja minä pyyhin matot, lattiat ja suupielet puhtaiksi vähän väliä. Välillä limaa tuli pulautuksien kaltaisina lätäkköinä, välillä kovan yskänpuuskan kera. Kyllä teki pahaa katsoa vierestä pikkuystäväänsä sairaana. :'( Soitin jo eilen hätääntyneenä eläinlääkärille, mutta patistivat ensiksi tarkkailemaan tilannetta ja mittailemaan kuumetta. Tänä aamuna varasin jo aikaa, mutta aamupäivän tilannetta tarkkailtuani peruin ajan. Tiuhti on selvästi kipeä ja apean oloinen, mutta oksennellut tai yskinyt se ei ole aamulenkkiä ja yön paria kertaa lukuunottamatta. Siis huikea koheneminen eiliseen verrattuna. Nyt tarkkaillaan vointia viikonlopun ajan, kuumetta/alilämpöä mittaillaan useamman kerran päivässä ja pidetään raasu vällyjen alla. Meillähän täällä ikivanhassa talossa (perustukset 1800-luvulta) vetää joka raosta ja lattiat hohkaa kylmyyttä. Lattialämmityksestä ja tiiviistä ikkunoista/ovista voi siis vain haaveilla.. Mikäli vointi tuosta huononee, lähdetään kyllä saman tein päivystykseen. Lievältä sairastumiselta tuo ei mun silmään näytä, sillä koira ei ole ollenkaan oma itsensä. Nyt ei muuta kuin lepoa ja välttämättömät tarpeilla käymiset köpöttelyvauhdissa. Saas nähdä milloin päästään seuraavan kerran treenaamaan. Haluan kyllä saada Tiuhdin täysin kuntoon ennen revittelyjä! Muistan kuinka huonoon kuntoon keukokuume minut viime kesänä vei...

Kennelyskä saapui vieraaksemme

Eilisissä agitreeneissä vedettiin Tiuhdin kanssa hyvää rataa, vain muutama rima tuli alas. Toinen niistä oli ohjausvirheestä johtuva, en ehtinyt tehdä niistoa niin pirun nopean koiran kanssa, mutta sylivekkijaakotuksella (aivan uusi termi) tuli upea käännös ja rima pysyi kuin pysyikin ylhäällä. :) Kepit Tiuhti suoritti ilman verkkoja ja ohjureita, hakien hyvin oikean sisäänmenon.

Sitten vähän ikävempiä uutisia. Kennelyskästä varoiteltiin eilisissä treeneissä, kuulemma moni koira on sairastunut ja hallilla käyvien koirien kesken taitaa jyllätä epidemia. Eilen illasta kaikki oli siis vielä hyvin, temppuiltiin vielä iltapalallakin. Aamulla huomasin, että Tiuhti alkoi kakomaan aivan kuin kurkussa olisi jumissa jotain. Hetken päästä kakomisen yhteydessä tuli limaa. Ajattelin vielä positiivisesti, että ehkä se oli tyhjän vatsan mahanesteiden oksentelua. Lenkillä yskiminen ja liman eritys kuitenkin yltyi. Yskiminen ja liman kakominen ovat jatkuneet aika ajoin tässä päivemmälläkin, joten mitä suuremmalla todennäköisyydellä meillekin on nyt kotiutunut kennelyskä. Soraressukka sairastuu tietysti siinä ohessa. Ei auta siis muuta kuin pitää lepoa kaikesta tekemisestä, mittailla lämmön nousua ja tarkkailla olotilaa. Kovin apaattiselta ja kipeältä Tiuhti vaikuttaa, voi pientä raasua! :( Treenit jäävät tauolle määrittämättömäksi ajaksi!

Treenejä ja fyssaria

Agitreeneistä voisin muutaman sanan raapustaa myös blogin puolelle. Fyssarilla käytiin tänään, ja siitä lisää tuonnempana. Treenimuistiinpanot ovat itseäni varten, en jaksanut ratoja piirrellä ylös nettiin piirrosohjelman takkuamisen vuoksi. Siksi muistiinpanot blogin puolella ovat noin sekavia. :P  Ja kirjoitus on tylsä, pitkä tekstipätkä, ilman kuvia.


Tiistai/ Noora
Näissä treeneissä tehtiin lyhyttä ratapätkää keskittyen oikeaan tekniikkaan, rytmitykseen ja ajoitukseen. Tokaesteellä tehtiin takaakierto ja niisto, jonka jälkeen ohjattiin koira okserin (tosin esteellä vain taaimmainen rima!) ponnistuspaikalle ja spurtattiin toiseen päähän kenttää vastaanottamaan koiraa ja ohjaamaan sitä putken pimeään kulmaan. Tässä tulikin paljon huomioita! Takaakierrossa ohjaaja ei saa kumartua alaspäin eteen, sillä koira saattaa kieltää ensimmäisen esteen tai hypätä väärästä paikasta seuraavaa estettä ajatellen. Eli ohjataan koira takaakiertoon ja merkitään este = niisto. Liikutaan suoraan eteenpäin (ilman sivulle suuntaavia askeleita!) katse koirassa. Okserin ponnistuspaikalta oma rintamasuunta/katse ei esteelle, vaan suoraan kentän päähän, jonka jälkeen käännytään ja spurtataan 180° kentän toiseen päähän. Tässä Tiuhdin kanssa pitää harjoitella sitä, että okserin jälkeen jätetään palkka, jotta se ei lähde jahtaamaan mun liikettä vaan malttaa jäädä palkalle. Tätähän meidän tulisi harjoitella myös muutenkin! :)  Takaakierto+niistotreeneissä pitäisi hiljalleen nostaa rimaa. Tätä kun harjoittelin 50:llä rimoilla itsekseni, päätti Tiuku alittaa estettä toistuvasti. Aivan kuten viime viikkoisissa ratatreeneissä..

Kentän toisessa päässä treenattavana oli pimeä putkikulma, joka tuotti/tuottaa haastetta. Ei vain beecee voi ymmärtää mitä pitäisi tehdä.. Tätä pitää treenata ja paljon, jotta ajatus olisi mukana tekemisessä! 


Keskiviikko/Elina
Tällä kertaa ohjauskuviot tuli miettiä itse, toki niitä käytiin yhdessä lävitse ja Elina neuvoi ohjausten suorittamisessa. Me olimme Tiuhdin kanssa ensimmäisinä suoritusvuorossa, joten en voinut ottaa vinkkejä toisten suorituksista.. :D Oma sijoittuminen esteille ja ensimmäisen valssi eivät menneet ensimmäisestä kerrasta nappiin, mutta Elinan neuvoessa tajusin kyllä mikä mätti. Okseria treenattiin muutamaan otteeseen erikseen, kun Tiuhti ei ollut tainnut sitä ennen hypätä (mitä nyt hyppytekniikkatreeneissä erittäin matalana). Tämän jälkeen uudestaan alusta ja nätisti meni aina 5esteelle putkelle asti, mutta sen jälkeen taisin itse seota ohjauksessa ja jäin koirasta pahasti jälkeen. Putkelta esteelle otettiin sylkkärinä ja jumankekka me tahkottiin tämän kanssa. Ei siksi etteikö Tiuhti osaisi sylikäännöstä.. Vaan siksi, että asenne ''joojoo kato kyllä mä tiedän miten tässä radalla mennään'' ei yksinkertaisesti toimi, agilityn kun pitäisi olla yhdessä tekemistä. Kuvittelee siis tietävänsä paremmin kuinka rataa tehdään. Kyllä se aikansa otti ts. monen monta toistoa, ennen kuin kuumakalle malttoi tulla mukaan namilla avustettuun ohjaukseen. Ennakoinnin estäminen saatiin kotiläksyksi, eli nyt puunkierroilla, kahdella esteellä, ja kotonakin treenataan ohjaukseen tulemista. Esteelle ei saa päästää niin kauan kuin Tiuhti ennakoi. Oli hyvä että tämä kävi ilmi. Samantapaista havaitsin joululomalla kun treenasin puunkierroilla päällejuoksuja. Ei meinannut Tiu tulla mukaan ohjaukseen vaan kaahotti menemään muristen ja haukkuen. Oli siis pakko palkata käteen ja herätellä koiraa yhteiseen toimintaan. :)


Fyssarilla
Tiuhti on kuulemma paljon paremmassa kunnossa kuin pari kuukautta takaperin. Vasen takapää suoliluun alueelta oli jumissa. Sama jumi kuin viimeksi. Lantio oli aavistuksen verran vinossa, ei kuitenkaan pahasti. Oikea puoli on Tiuhdilla vahvempi ja paremmassa kunnossa. Syviä lihaksia testailtaessa kävi hyvin ilmi tuo toispuoleisuus, minkä olen itsekin huomioinut jumppaillessa. Lihakset kyllä aktivoituvat, mutta aktivoituminen kestää kauemmin. Koira kun on hieman vasemmalle kiertyneenä ja oikea puoli venyy, näin ollen käyttää tietenkin kroppaansa hieman epätasaisesti. Tanja pyysi, josko Elina voisi treeneissä jonakin kertana tarkkailla onko Tiuhdilla taipumisessa puolieroja. Itse en ole havainnut, mutta ihmekö se kun keskittyminen suuntautuu lähinnä oman kropan hallintaan ja liikkeen etenemiseen. :D Jumppaohjeita ja tasapaino-ohjeita saatiin jälleen kotiinviemisiksi. 


Syviä lihaksia aktivoidaan edelleen käymällä koira lävitse etupäästä takapäähän, etupäätä voisi nostaa esim. tasapainotyynyn tai muun korokkeen päälle jolloin takapää aktivoituisi ehkä tasamaatreeniä paremmin. Jumppatyynyllä tai matalammalla jumppapallolla jatketaan tasapainotreenejä, niitä voi vaikeuttaa nostelemalla tassuja, kevyesti tuuppimalla kylkiä sekä taka- ja etupäätä jne. Tiuhti seisoo jo kaikilla neljällä tassulla tasapainotyynyllä, ja vaikka huojuntaa tapahtuu ei se silti estä harjoitteiden vaikeuttamista. Hidasta mäkikävelyä ollaan otettu n. joka toinen päivä lenkin aikana tai jälkeen, kun Tiuhti malttaa keskittyä. :) Ravilenkkejä on alettu tekemään ihan oman kuntoni nostattamiseksi mutta myös Tiuhdille palauttavana liikuntana treenien jälkeen. Ravilenkeillä on tärkeää vaihdella vauhtia, välillä rauhallisempaa lyhyempää ravia mutta välillä pidempää nopeampaa raviaskellusta, jotta koira käyttäisi paremmin takapään lihaksistoaan. Nopeatempoista ravia olisi syytä pitää yllä eritoten ylämäissä. Näillä jatketaan!