Köhköhh..

Olin koko eilisen päivän todella huolissani Tiuhdista, ja itku kurkussa katselin sen yökkimistä, kakomista ja rohisemista. :( Luin ''kauhu''tarinoita viikkoja kestävästä kennelyskästä, ristiriitaisia näkemyksiä eläinlääkäriin kuskaamisesta ja parantumisesta. Mistä sen tietää onko kyseessä sekä viruksen että bakteerin yhteishyökkäys? Miten voi määritellä lievän ja pahan kennelyskän kun sellaista ei ole aikaisemmin koskaan todistanut? ''Yleensä'' paranee levolla itsestään..

Eilinen päivä oli karmea, Tiuhti yökkäili muutaman minuutin välein suuria limalammikoita ja yski mielestäni pahan oloisesti. Ressukka makasi peiton alla koko päivän, ja minä pyyhin matot, lattiat ja suupielet puhtaiksi vähän väliä. Välillä limaa tuli pulautuksien kaltaisina lätäkköinä, välillä kovan yskänpuuskan kera. Kyllä teki pahaa katsoa vierestä pikkuystäväänsä sairaana. :'( Soitin jo eilen hätääntyneenä eläinlääkärille, mutta patistivat ensiksi tarkkailemaan tilannetta ja mittailemaan kuumetta. Tänä aamuna varasin jo aikaa, mutta aamupäivän tilannetta tarkkailtuani peruin ajan. Tiuhti on selvästi kipeä ja apean oloinen, mutta oksennellut tai yskinyt se ei ole aamulenkkiä ja yön paria kertaa lukuunottamatta. Siis huikea koheneminen eiliseen verrattuna. Nyt tarkkaillaan vointia viikonlopun ajan, kuumetta/alilämpöä mittaillaan useamman kerran päivässä ja pidetään raasu vällyjen alla. Meillähän täällä ikivanhassa talossa (perustukset 1800-luvulta) vetää joka raosta ja lattiat hohkaa kylmyyttä. Lattialämmityksestä ja tiiviistä ikkunoista/ovista voi siis vain haaveilla.. Mikäli vointi tuosta huononee, lähdetään kyllä saman tein päivystykseen. Lievältä sairastumiselta tuo ei mun silmään näytä, sillä koira ei ole ollenkaan oma itsensä. Nyt ei muuta kuin lepoa ja välttämättömät tarpeilla käymiset köpöttelyvauhdissa. Saas nähdä milloin päästään seuraavan kerran treenaamaan. Haluan kyllä saada Tiuhdin täysin kuntoon ennen revittelyjä! Muistan kuinka huonoon kuntoon keukokuume minut viime kesänä vei...