Lintu vai kala?

Tiuhdin kanssa eläminen ja harrastaminen voi toisinaan olla haastavaa. Se on rohkea ja avoin koira monessa suhteessa Soraan verrattuna. Jos Sorassa monen monta kummallista piirrettä onkin, niin on myös Tiuhdissa. Välillä tuntuu, että Tiuhdille on jäänyt päälle ikuinen mörkökausi. Se näkee vaaroja ja kummallisia asioita arkielämässä tämän tästä. Vaikka ihmisrakas pieni beecee-eläin onkin, paikallaan tönöttävät ihmiset, pikkulapset, yskivät tai tuijottavat ihmiset ovat usein pöhimisen arvoisia.. Tämä siis ulkona seikkaillessa.

Jännittää niin kovin... Mitä nuo tuolla takana puuhaavat?

On hassua, että Tiuhdista puhutaan välillä agilitytreeneissä harvinaisen rohkeana koirana. Sitä se onkin - agilityhallissa. ;) Haukkuvat koirat, vieraat esteet tai kovempi käskytys tms. ei järkytä Tikulaisen mieltä. Se voi tippua puomilta, juosta suoraan esteitä päin, olla kuuntelematta ohjausta ja kiihkoilla omiaan, tykö juoksevat murraavat koirat kaikki ok. Sen sijaan treenien jälkeen bussipysäkille kävellessä ojassa makaava polkupyörä, lumesta pilkottava musta kallio, paikalleen pysähtyneet tsättäävät pyöräilijät, pulkkaa perässään vetävä lapsi jne. kummastuttavat ja pelottavat Tiuhtia. Pieni välihuomio tähän väliin! Tiuhti on asunut ikänsä keskustassa, sitä on pentuna sosiaalistetty kaikenlaiseen, se on nähnyt ja kokenut paljon. Kuitenkin tällaiset ''vaarat'' ja ''omituisuudet'' valtaavat Tiuhdin mielen sellaisina hetkinä kun vain ollaan ja hengaillaan. Sillä tuntuu olevan liikaa aikaa ajatella ja tarkkailla ympäristöä. Senhän on pakko pitää lukua kaikesta ympärillä olevasta, ja se myös huomaa pienimmätkin asiat eri ihmisistä ja ympäristöstä.

Mieleeni muistuu taannoinen lenkki, jolloin olimme samassa rinteessä pulkalla laskevien lasten kanssa, harjoittelemassa hidasta ylä- ja alamäkikävelyä. :) Tiuhtia jännitti lasten äänet, itkut ja naurut sekä liukuvan pulkan kahina. Se kyllä käveli ylös alas, mutta korvat ja silmät vilkuilivat jatkuvasti lasten suuntaan. Koko kropasta huokui jännittynyt olemus. Itse käyttäydyin rauhallisesti ja normaalisti. Samantein kun nappasin kepin käteeni ja alettiin treenaamaan = tekemään seuruuta, lapset ja äänet unohtuivat. Yhtäkkiä pelko oli kadonnut ja keskittyminen oli täysin yhteisessä tekemisessä. Eli mielentila Tiuhdilla riippuu täysin vireestä ja siitä, onko sille annettu tehtävä suoritettavaksi. Vire nousi kepistä (leikki), ja esimerkiksi namien kanssa temppuillessa se olisi todennäköisesti jatkanut vilkuiluaan.

No eihän siellä mitään niin vaarallista ollutkaan...

Tiuhdin kanssa treenaillessa tällä ei juuri ole merkitystä. Ryhmätreeneissä muut koirat nostattavat virettä jo itsessään hieman, ja aika harvoin edellä kuvatun kaltaista mamoilua ja pöhinää ilmenee aiheetta. Agilityssä ongelmia ei ole koskaan ollut kuin liiallisen kuumumisen kanssa. Tokotreeneissä mielentilan hallinta (vireen nosto ja ylläpito) on selvästi tärkeämpää sillä Tiuhdilla ei juuri koskaan tokoillessa kaadu kuppi nurin. ;) Seuraaviin kisoihin valmistauduttaessa häiriönsieto ja sopiva vire nousevat tärkeimmiksi treenattaviksi! Syksyllä kisoissa Tiuhti oli selvästi kisa-alueella lamaantunut ja jännittynyt, sen oli hieman hankalaa keskittyä minuun ja suoritettaviin liikkeisiin. Osansa on ihan varmasti minun kokemattomuudella ja Tiuhdin nuorella iällä, mutta on hyvä huomioida tämä tulevaisuutta ja tavoitteita ajatellen! :)  Treenaamalla ja keskittymällä ongelmakohtiin kisavirettä saadaan varmasti paremmaksi. Lannistumalla mikään ei etene. :D

Olen miettinyt paljon, kuinka omat tekemiseni ovat vaikuttaneet Tiuhdin luonteeseen. Aina voi syyttää itseään, ja miettiä mitä olisi voinut tehdä toisin. Parhaani tein kasvattaakseni ja kouluttaakseni Tiuhdista kotikoiran, harrastuskoiran ja yhteiskuntakelpoisen yksilön samassa paketissa. :)  Jossittelu ei kuitenkaan auta, kukaan ei voi tietää millainen koira Tiuhdista olisi tullut vaikka joitain asioita olisin tehnyt toisin... Tiuhti oli pentuna Soraan verrattuna rohkea, vaikka monet (erilaiset) asiat, esim. vieraat koirat ja äänet pelottivatkin. Pentuaikana taisteltiin ääniin siedättymisen ja toisten koirien haukuntaan siedättymisen kanssa. Vieläkin Tiuhti reagoi, mutta hurjasti ollaan päästy eteenpäin!! :)) Sora ja Tiuhti ovat monessa mielessä toistensa vastakohdat, Tiuhdin kanssa on helppo kulkea missä vain, se tulee ihmisten kanssa hyvin toimeen, sen kanssa on kivaa treenailla kun löytyy motivaatiota, tarjoamista ja saalisviettiä. Se on helppo kotikoira ja kiva harrastuskaveri! Tiuhdin kanssa tavoitellaan harrastustietä niin pitkälle kuin meillä on potentiaalia. Aika näyttää minne päädymme! :)

Lopuksi vielä Hyppytekniikkaseminaarin 14-15.1 toiselta päivältä videota. Ensimmäisenä harjoitteena on Askeleen pidennys, jossa on kasvava sarja. Harjoitteessa treenataan etäisyyden ja korkeuden arviointia. Tiuhti meni tämän parilla toistolla, toisen kierroksen riman tippuminen johtui huonosta lähdöstä. Ullan mukaan Tiuhti osasi lukea etäisyyttä hyvin, eli se osasi pidentää (lisätä vauhtia) ja lyhentää (koota) hyvin. Toinen harjoite käsitteli alastuloa ja etäisyyttä. Koiran pitäisi tässä hypätä keskeltä keskelle - hypyltä toiselle. Kun koira tulee okserilta alas, pitäisi sen lähteä ylös ja eteen heti laskeutuessa. Tässä Tiuhti hyppäsi etupainoisesti ja hankalasti, vaikkakin etäisyydet luki hyvin. Ensimmäinen ja viimeinen rima otettiin pois, ekan riman tilalle speedpump ja palkkaa lähemmäs viimeistä ''estettä''. Korkeutta otettiin myös hieman pois, jolloin hyppäsi nätimmin. Kannattaa kiinnittää videossa huomiota ensimmäiseen hyppyyn ja alastuloon. Tiuhti laskeutuu liian lähelle okseria. Mikä ei kuulemma johdu siitä etteikö se kykenisi hyppäämään oikein, vaan siitä, että se lähtee paikaltaan eikä osaa koota takapäätään hyppyyn. Meidän täytyy siis tehdä toista lyhyempää versiota, jossa harjoitellaan vain alastuloa. Lisäksi tietysti paljon perussarjaa ja set point -harjoitetta.

Treenejä ja fyssaria

Agitreeneistä voisin muutaman sanan raapustaa myös blogin puolelle. Fyssarilla käytiin tänään, ja siitä lisää tuonnempana. Treenimuistiinpanot ovat itseäni varten, en jaksanut ratoja piirrellä ylös nettiin piirrosohjelman takkuamisen vuoksi. Siksi muistiinpanot blogin puolella ovat noin sekavia. :P  Ja kirjoitus on tylsä, pitkä tekstipätkä, ilman kuvia.


Tiistai/ Noora
Näissä treeneissä tehtiin lyhyttä ratapätkää keskittyen oikeaan tekniikkaan, rytmitykseen ja ajoitukseen. Tokaesteellä tehtiin takaakierto ja niisto, jonka jälkeen ohjattiin koira okserin (tosin esteellä vain taaimmainen rima!) ponnistuspaikalle ja spurtattiin toiseen päähän kenttää vastaanottamaan koiraa ja ohjaamaan sitä putken pimeään kulmaan. Tässä tulikin paljon huomioita! Takaakierrossa ohjaaja ei saa kumartua alaspäin eteen, sillä koira saattaa kieltää ensimmäisen esteen tai hypätä väärästä paikasta seuraavaa estettä ajatellen. Eli ohjataan koira takaakiertoon ja merkitään este = niisto. Liikutaan suoraan eteenpäin (ilman sivulle suuntaavia askeleita!) katse koirassa. Okserin ponnistuspaikalta oma rintamasuunta/katse ei esteelle, vaan suoraan kentän päähän, jonka jälkeen käännytään ja spurtataan 180° kentän toiseen päähän. Tässä Tiuhdin kanssa pitää harjoitella sitä, että okserin jälkeen jätetään palkka, jotta se ei lähde jahtaamaan mun liikettä vaan malttaa jäädä palkalle. Tätähän meidän tulisi harjoitella myös muutenkin! :)  Takaakierto+niistotreeneissä pitäisi hiljalleen nostaa rimaa. Tätä kun harjoittelin 50:llä rimoilla itsekseni, päätti Tiuku alittaa estettä toistuvasti. Aivan kuten viime viikkoisissa ratatreeneissä..

Kentän toisessa päässä treenattavana oli pimeä putkikulma, joka tuotti/tuottaa haastetta. Ei vain beecee voi ymmärtää mitä pitäisi tehdä.. Tätä pitää treenata ja paljon, jotta ajatus olisi mukana tekemisessä! 


Keskiviikko/Elina
Tällä kertaa ohjauskuviot tuli miettiä itse, toki niitä käytiin yhdessä lävitse ja Elina neuvoi ohjausten suorittamisessa. Me olimme Tiuhdin kanssa ensimmäisinä suoritusvuorossa, joten en voinut ottaa vinkkejä toisten suorituksista.. :D Oma sijoittuminen esteille ja ensimmäisen valssi eivät menneet ensimmäisestä kerrasta nappiin, mutta Elinan neuvoessa tajusin kyllä mikä mätti. Okseria treenattiin muutamaan otteeseen erikseen, kun Tiuhti ei ollut tainnut sitä ennen hypätä (mitä nyt hyppytekniikkatreeneissä erittäin matalana). Tämän jälkeen uudestaan alusta ja nätisti meni aina 5esteelle putkelle asti, mutta sen jälkeen taisin itse seota ohjauksessa ja jäin koirasta pahasti jälkeen. Putkelta esteelle otettiin sylkkärinä ja jumankekka me tahkottiin tämän kanssa. Ei siksi etteikö Tiuhti osaisi sylikäännöstä.. Vaan siksi, että asenne ''joojoo kato kyllä mä tiedän miten tässä radalla mennään'' ei yksinkertaisesti toimi, agilityn kun pitäisi olla yhdessä tekemistä. Kuvittelee siis tietävänsä paremmin kuinka rataa tehdään. Kyllä se aikansa otti ts. monen monta toistoa, ennen kuin kuumakalle malttoi tulla mukaan namilla avustettuun ohjaukseen. Ennakoinnin estäminen saatiin kotiläksyksi, eli nyt puunkierroilla, kahdella esteellä, ja kotonakin treenataan ohjaukseen tulemista. Esteelle ei saa päästää niin kauan kuin Tiuhti ennakoi. Oli hyvä että tämä kävi ilmi. Samantapaista havaitsin joululomalla kun treenasin puunkierroilla päällejuoksuja. Ei meinannut Tiu tulla mukaan ohjaukseen vaan kaahotti menemään muristen ja haukkuen. Oli siis pakko palkata käteen ja herätellä koiraa yhteiseen toimintaan. :)


Fyssarilla
Tiuhti on kuulemma paljon paremmassa kunnossa kuin pari kuukautta takaperin. Vasen takapää suoliluun alueelta oli jumissa. Sama jumi kuin viimeksi. Lantio oli aavistuksen verran vinossa, ei kuitenkaan pahasti. Oikea puoli on Tiuhdilla vahvempi ja paremmassa kunnossa. Syviä lihaksia testailtaessa kävi hyvin ilmi tuo toispuoleisuus, minkä olen itsekin huomioinut jumppaillessa. Lihakset kyllä aktivoituvat, mutta aktivoituminen kestää kauemmin. Koira kun on hieman vasemmalle kiertyneenä ja oikea puoli venyy, näin ollen käyttää tietenkin kroppaansa hieman epätasaisesti. Tanja pyysi, josko Elina voisi treeneissä jonakin kertana tarkkailla onko Tiuhdilla taipumisessa puolieroja. Itse en ole havainnut, mutta ihmekö se kun keskittyminen suuntautuu lähinnä oman kropan hallintaan ja liikkeen etenemiseen. :D Jumppaohjeita ja tasapaino-ohjeita saatiin jälleen kotiinviemisiksi. 


Syviä lihaksia aktivoidaan edelleen käymällä koira lävitse etupäästä takapäähän, etupäätä voisi nostaa esim. tasapainotyynyn tai muun korokkeen päälle jolloin takapää aktivoituisi ehkä tasamaatreeniä paremmin. Jumppatyynyllä tai matalammalla jumppapallolla jatketaan tasapainotreenejä, niitä voi vaikeuttaa nostelemalla tassuja, kevyesti tuuppimalla kylkiä sekä taka- ja etupäätä jne. Tiuhti seisoo jo kaikilla neljällä tassulla tasapainotyynyllä, ja vaikka huojuntaa tapahtuu ei se silti estä harjoitteiden vaikeuttamista. Hidasta mäkikävelyä ollaan otettu n. joka toinen päivä lenkin aikana tai jälkeen, kun Tiuhti malttaa keskittyä. :) Ravilenkkejä on alettu tekemään ihan oman kuntoni nostattamiseksi mutta myös Tiuhdille palauttavana liikuntana treenien jälkeen. Ravilenkeillä on tärkeää vaihdella vauhtia, välillä rauhallisempaa lyhyempää ravia mutta välillä pidempää nopeampaa raviaskellusta, jotta koira käyttäisi paremmin takapään lihaksistoaan. Nopeatempoista ravia olisi syytä pitää yllä eritoten ylämäissä. Näillä jatketaan!

Metallia messarista

Aamupäivä taittui Turun kv-näyttelyssä messukeskuksessa, jossa kävin katsastamassa bortsukehää ja shoppailemassa metallia. Nyt tiedän, että näyttelyissä namien käyttö on sallittua ja koiraa saa kehässä houkutella/avustaa. Kai me joskus Tiuhdinkin kanssa kehien sisäpuolelle eksymme, mutta täytyy sanoa ettei nuo näyttelytouhut ole lainkaan mua varten. :)  Messarista tarttui mukaan kuitenkin se oleellisin - metallinen noutokapula. Metskua päästiin jo tänään testailemaankin, eikä ollut yhtään niin ällö mitä kuvittelin! Mun pieni bordertollikka pääsi siis inhotuksestaan yli, ja nykyään se noutaa jopa metallikapulaa! Ja lähtee noutamaan vauhdikkaasti! Ihmeellinen on elämä. :)

Tänään treenattiin zetaa, ruutua, seuruuta, noutoa ala puu&metalli ja luoksaria. Sisällä hinkuteltiin kauhistuksen kaukoja. Avon kaukot ovat selvää pässinlihaa, mutta s-m-s liikkuu hypähtämällä eteenpäin (lähellä malttaa tehdä hissinä) ja i-s-i liikkuu pahasti eteenpäin (jälleen läheltä malttaa mutta...). No niillä sinänsä mitään kiirettä ole, mutta tuntuu, että junnataan paikallaan tämän liikkeen kanssa. Ruudun kanssa on ollut härdelliä, mutta nyt lelu/kutsu/näyttö-ruutuna tuntuu menevän pikkuhiljaa perille. Zeta oli oikein mainio seuruuosuuksia myöten. :) Seuruu tuntuu itse liikkeenä parantuneen huimasti viime aikoina (ainakin häiriöttömissä treeneissä). Nouto lumiselta maalta oli hieman ällö.. Kuka nyt kylmää, lumista ja märkää noutokapulaa haluaa hakea. :P Metskua kokeiltiin myös pihalla, ja vaude kuinka hienosti Tiuhti nosti ja piti kapulaa inhasta lumesta ja kylmyydestä huolimatta! Tyytyväinen olen. :) Luoksarissa lopun perusasentoon tulo on VÄLJÄ kun pitää kytätä ja ennakoida lentävää palloa. Lopun pa:ssa olen jo tovin palkkaillutkin nameilla, mutta väljäksi jää edelleen. Lisää treeniä siis. ;)

Loppuun vielä tasapuolisuuden nimissä kuva Sorasta. Hän ei niin hupsu ole, että poseeraisi minkä-lie-kapuloiden kanssa. :) Huomaa molemmissa kuvissa kaverikoira taustalla.

Möllirataryhmässä 2/6

Tänään liideltiin Elinan koutsaamassa mölliryhmässä. Rata olikin yllättävän haastava jo alkupätkältä. Toisena esteenä ollutta pussia ollaan tehty viimeksi vajaa vuosi sitten.. Hups. Tässä huomaa sen, ettei omatoimista treeniä ole alla. Tiuhti tiputti ensimmäistä rimaa a) koska katsoi mua eikä estettä (tässä koulutuksen paikka!), b) oma katse ei pysynyt koirassa, c) ohjasin pussiin eli tein pussijarrutuksen jo esteen päällä. Kun maltoin ohjata huolellisesti ja jarrutin Tiuhtia vasta esteen hyppäämisen jälkeen, rima pysyi ylhäällä. :)

Tällä kertaa rimat taisivat olla 50:ssä. Mittasuhteet yllä olevassa ratapiirrustuksessa eivät täsmää, eivätkä esteetkään ole aivan kohdillaan. En kuitenkaan jaksa tuhertaa rataa uudelleen. Tiuhti ei pussia arastellut vaan juoksi kovaa kyytiä eteenpäin niin, että kolmosesteeltä veti monta kertaa ohi. Kepeillä tehtiin persjättö putkeen pimeään kulmaan, verkkoja ei otettu tässä kohden pois sillä Tiuhti olisi todennäköisesti lähtenyt jahtaamaan mun liikettä. Putken pimeää kulmaa Tiuhdille ei ole opetettu, ja tässä aikamme hinkattiinkin, ennen kuin putki saatiin suoritettua. Kutosesteellä tehtiin takaakierto ja valssi, joissa olin auttamatta myöhässä, mutta koira malttoi seurata sekavaa ohjausta ja hypätä nätisti yli! :) Rata olisi jatkunut vielä monen esteen verran, mutta tässä kohdin meidän treeniaika täyttyi. Pettynyt treeneihin en missään nimessä ole, pussi ja pimeä kulma olivat uusia juttuja, pussijarrutusta sain harjoitella muutaman kerran jotta se tuli oikeassa ajoituksessa ja tarpeeksi voimakkaalla teholla. Tiuhti on siitä jännä koira, että vaikka hän on muuten niin kovin herkkä, pehmeä ja nöyrä, nämä piirteet eivät välttämättä tule esille agilityssa. Mikä tietysti on hyvä asia! Tiuhti on alusta lähtien ollut kovin rohkea ja tehnyt kaiken vauhdilla sekä kiipeillyt kaikille esteille. Hassu pieni eläin. ♥


Viikonlopun hyppytekniikkakoulutuksessa kirjoitin ylös paljon muistiinpanoja, mitkä pitäisi koota yhteen. Sain uusia oivalluksia ja meille erityisesti suunniteltuja treeniharjoitteita. Tiuhti hyppää etupainoisesti kokoamatta itseään, jolloin hyppy jää liian lyhyeksi alastulopuolelta. Tähän saimme Set Point- ja Perussarjaharjoitteita sovellettuina Tiuhdille sopiviin mittoihin ja korkeuksiin. Kuitenkin kouluttaja painotti, että kyseessä on nuori koira, joka kehittyy vielä lihaksistoltaan ja toivoa paremman hyppytekniikan puolesta on! :)  Sen enempää itse hyppyseminaarista en blogin puolelle jaksa kirjoittaa, kun nyt saisi muistiinpanot selkeään muotoon koottua paperille. :D


Mielipiteet rimattomuudesta ratatreeneissä, palautteen annosta riman tippuessa jne eroavat paljonkin, oli kyseessä sitten hyppykouluttaja tai agilitykouluttaja. Elinan mielestä mun ei vielä tarvitse olla hirveän huolissani, ei Tiuhti ole vasta hypännyt kunnon rimoilla kuin kuukauden verran. On kuulemma siis normaalia, että kiihkeä, liikettä hieman jahtaava koira tiputtelee näin alkuvaiheessa rimoja. Stoppaamalla oman liikkeen riman pudotessa (oli se sitten ohjausvirhe tai koiran virhe), ja hyppyyttämällä koiran uudestaan saman esteen päältä onnistumisesta palkaten, saattaisi tällä hetkellä olla se tie, mitä pitkin edetä ratatreeneissä tästä lähin. Olen aika ymmälläni kouluttajien välisistä suuristakin mielipide-eroista. Taas pitää poimia ne omaan käteen parhaimmilta tuntuvat ohjeet ja vinkit, ja toimia parhaaksi näkemällään tavalla. :) Hyppytekniikkaharjoitteita tulen Tiuhdin kanssa tekemään, se on vissi. Ja jossain vaiheessa käydään varmasti jatkokurssiakin. Mutta se miten tulen menettelemään ratatreeneissä ei ole vielä muovautunut omaan pääkoppaan sopivaksi...

Se on pomppom Pomppa ja loikka!

Tänään taisteltiin itsemme pääkallokelissä Turun ilmeisesti ainoaan koiraputiikkiin, missä Pomppaa myydään. Faunattaressa oli jäljellä vain taskukoirien kokoja.. Musta perusPomppa kokoa 55 napattiin mukaan sovitetun harmaan sijaan (halutaan kuitenkin erottua Raituli-siskosta). :D  Loimi näyttää istuvan Tiuhdin päälle mukavasti, eikä liikkumista haittaavia takajalan remmejä löydy - Tiuhti kiittää! Talvimanttelin ostos on ollut mielessä jo syksystä lähtien, mutta lauhat kelit ovat siirtäneet ostoa aina myöhemmäs ja myöhemmäs.

Et jaksais hei...

Tällä viikolla meillä alkoivat agitreenit PurinaCenterissä, jonne pääsemme matkaamaan ainoastaan seutubusseilla. Nämä bussit kulkevat oletettavastikin liian harvoin, ja kävelyä (n.2km) sekä bussipysäkeillä seisoskelua tulee treenien molemmin puolin kiitettävissä määrin.. Onneksi Tiuhdilla on tätä varten nyt olemassa sekä BOT-verkkoloimi että Pomppa. :) Tuossa eilen mietinkin, että pienoisesti hullu mun täytyy olla kun jaksan busseilla liikkua treeneihin. Inhottavinta bussiliikkumisessa tällä hetkellä on hallin ja pysäkin välimatka: joudumme kävelemään kapoista maantietä, jossa jalankulkuväylää ei tunneta, ja jolla autot kaahaavat lujaa ohitse. Heijastimet ovat POP! BTW, se oma auto olisi ihan OIKEASTI kiva! Mutta näillä mennään mitä on..

Ja nyt sitten mäkeen siitä sen kameran kanssa... 

Tiistain agitreenit (Noora)
Teemoina olivat kepit, putken ja puomin erottelu, sekä takaakierto esteellä + putkijarrutus. Keppejä tehtiin aluksi ilman verkkoja/ohjureita. Tiuhti pujotteli helposta kulmasta hallissa hyvin, mutta vain mikäli palkkaa ei ollut näkyvissä. Myös päädyssä oleva putki oli liian suuri häiriö putkihullulle koiralle. :P  Mikäli apupalkkaaja/palkka oli näkyvissä, Tiu jätti vimpan välin pujottelematta. Tähän kokeiltiin ohjureita, mutta tällöin Tiuhti hyppäsi ohjurin ylitse. Ohjeita sateli paljon. Kehuja myös. :) Tiuhti pujottelee kuulemma tosi kivasti, ehkä hivenen liian kuumana, mutta häiriöitä pitää lisätä ja palkan näkyvissä oloa harjoitella!

Eli kepeillä pitäisi treenata ihan aluksi vaikka päissä olevilla ohjureilla/verkoilla siten, että palkka on näkyvissä, ja vaatia Tiuhtia pujottelemaan loppuun asti. Myös namikippo kansineen saattaisi olla toimiva ja rauhoittava palkka. Tavoitteena on siis sekä matalampi pujotteluasento että pujottelun vaatiminen loppuun asti lintsaamatta. Vaikka 2x2 metodilla keppejä olen opettanutkin, en sulje pois vaihtoehtoa käyttää ohjureita/verkkoja alku/loppupäässä tilanteen niin vaatiessa. Keppejä kannattaa treenata myös estehäiriöiden kera, eli ensiksi esim. putki on kauempana ja vähitellen yhä lähempänä.

Takaakierrossa meidän ongelma tuli hyvin ilmi. Tiuhdilla on niin kiire pitää vauhtia yllä, että se nuolee siivekettä  eikä näin ollen pääse hyppäämään oikealla tavalla. Rima tulee väistämättä alas. Mun pysyessä paikalla takaakierto onnistui mutta vauhdissa sitten ei. Eli näitä tulee harjoitella asettamalla esteen siivekeosan taakse esim. pituuden tolppa tms. jolloin koira joutuu väkisinkin tekemään kaarteen, josta hyppykin onnistuu. Noora myös kommentoi, että siivekkeen nuolemisen lisäksi Tiuhti saattaa myös hypätä hieman laiskasti. Putkijarrutus sujui loistavasti heti ensimmäisestä kerrasta. Mun pitää vain muistaa tehdä se liikkeen pysäyttämisenä ILMAN mitään ääntä. :)

Kontaktin ja putken erottelussa namia vietiin ensin alkuun koiran kanssa yhdessä puomille, jonka jälkeen koira lähetettiin remmissä puomille. Putken suut olivat siis avoinna aivan puomin alla molemmin puolin. Tätä toistettiin vaikeammista lähetyskulmista kummaltakin puolelta, tässä treenissä Tiuhti olikin pätevänä huolimatta putkihimostaan. Kokeilin pariin kertaan lähettää myös putkeen, mutta tässä Tiuhti yrittikin  aluksi edelleen puomille namien toivossa. Tälläista erottelutreeniä tulisi tehdä erilaisilla variaatioilla, sillä näitä tulee myöhemmin kisoissakin vastaan.


Keskiviikon agitreenit (Elina)
Eka kerta siis meille möllirataryhmässä. Pitkästä aikaa koettiin onnistumisia ja treeneistä jäi iloinen mieli. Agimasennukselle ei jää enää sijaa! Tällä radalla mietin etukäteen ohjauksia ja ajoituksia. Uusina esteinä radalla olivat pituus ja muuri, muurilla ei ongelmia, kerran pituudella Tiuhti hyppäsi arviointivirheestä johtuen huonosti. Kerrankin voin siis sanoa, että ohjasin tyylikkäästi mutta koira mokasi. :) Takaakierrolla radan loppupäässä ilmenivät samat ongelmat mitä eilen, mutta Tiuhti alkoi myös jopa alittaa estettä. Rengas vanha vihollinen tyssäsi meidän matkan viimeiselle esteelle maaliin.. :D Maksirengas on ilmeisesti Tiudille hyvin vaikeasti hahmottuva, ja neiti juoksee läpi vaikka renkaan alle asetetuista laudoista (kokemusta on). Rengasta pitäisi siis treenata omalla ajalla avustajan kanssa siten, että vuorotellen kutsuttaisiin Tiuhtia hyppäämään luo. Ja kehujen pitää tietysti tulla juuri hyppäämishetkellä! Radalta jäi kaikenkaikkiaan kuitenkin makea fiilis. Meiltä löytyi tälle treenille yhteinen sävel, mitä niin kovasti ollaan kaivattu. :)  Sellainen huomio myös, että esteet taisivat olla 55cm ja Tiuhti hyppäsi paljon paremmin kuin aikaisemmin.

Nyt pitäisi kysellä TSAU:lta omatoimisesta treenaamisesta, josko sellainen olisi mahdollista ilman jäsenyyttä. Nyt on kehittymisen paikka kun uskoa omaan tekemiseen on taas valettu! :)

Uudet tuulet?

Konkreettisia muutoksia ei ole vielä tapahtunut. Aloin pitää treenipäiväkirjaa oikeiden kansien sisällä, sillä tuntuu helpommalta analysoida treenejä ja pohtia onnistuneita ja epäonnistuneita asioita itsekseen jakamatta niitä täällä. Toisekseen tuntuu siltä, ettei ketään kiinnosta lukea monirivisiä pohdintoja päivästä toiseen, enkä taatusti jaksaisi tänne päivän useammista treeneistä näpytellä. :D Vihkoseen on kiva raapustella muistiinpanoja, ja kaikki tulee kirjattua ylös. Treenivihkoa on helppo selailla, eivätkä tekstit tule häviämään bittiavaruuteen. :)

Tein avointa luokkaa varten suunnitelman, missä keskityn yksittäisissä treeneissä tiettyihin teemoihin. Yrityksenäni on monipuolistaa treenejä ja nimenomaan suunnitella treenit etukäteen. Kun päässä on selvä kuva onnistuneesta suorituksesta ja kussakin treeneissä haettavasta palasesta, on myös helpompi palkata ja korjata koiraa. Surprise surprise... :D Tämä vei yllättävän kauan aikaa, ennen kuin tajusin, että treenataan liian paljon ns. turhia treenejä vailla päämäärää! Treenien suunnitteleminen sai minut huomaamaan omat mokani mm. palkkaamisessa, päämäärättömyydessä, asennoitumisessa jne.

Kevät keskitytään avon liikkeiden viilaamiseen, suoritusvarmuuten, palkkaamattomuuteen, häiriöihin ja ylempien luokkien liikkeiden opetteluun. Lomalla on treenailtu useampaan kertaan päivässä lyhyinä pätkinä. (Unohtamatta agin ohjausten juurruttamista tai keppejä!) 

Meillä ensi vuoden tavoitteina ovat tokossa eteenpäin pääseminen kaikilla osa-alueilla, katsotaan millaisia tuloksia treenaaminen tuottaa tälle vuodelle. :) Agilityssa toivomme kehitystä niin koiralle kuin ohjaajalle, joskin ensisijaisesti ohjaajalle! Kesä tulee todennäköisesti tuomaan taukoa harrastuksiin, sillä olinpaikka saattaa olla missä päin Suomea tahansa tiellä tietämättömillä. Geologian alan varjopuolia.. Ennen kaikkea toivon kuitenkin mamin pienen sylihauvan pysyvän terveenä ja iloisena! ♥ 

Uusi vuosi meni leppoisasti. Porukka räiski ilotulitteita aina iltakuudesta eteenpäin, ja ääntä kuului paljon. Tiuhti heräsi jossain vaiheessa uniltaan ja hätkähti tulitteiden valoa.  Kaihtinten sulkeminen auttoi asiaan, ja pahimpaan räiskintäaikaan koirat pureskelivat luita ja etsivät piilotettuja nameja. Pauke ei ollut tänäkään vuonna pahasta! Eikä toivottavasti tulevanakaan. :)