Metallia messarista

Aamupäivä taittui Turun kv-näyttelyssä messukeskuksessa, jossa kävin katsastamassa bortsukehää ja shoppailemassa metallia. Nyt tiedän, että näyttelyissä namien käyttö on sallittua ja koiraa saa kehässä houkutella/avustaa. Kai me joskus Tiuhdinkin kanssa kehien sisäpuolelle eksymme, mutta täytyy sanoa ettei nuo näyttelytouhut ole lainkaan mua varten. :)  Messarista tarttui mukaan kuitenkin se oleellisin - metallinen noutokapula. Metskua päästiin jo tänään testailemaankin, eikä ollut yhtään niin ällö mitä kuvittelin! Mun pieni bordertollikka pääsi siis inhotuksestaan yli, ja nykyään se noutaa jopa metallikapulaa! Ja lähtee noutamaan vauhdikkaasti! Ihmeellinen on elämä. :)

Tänään treenattiin zetaa, ruutua, seuruuta, noutoa ala puu&metalli ja luoksaria. Sisällä hinkuteltiin kauhistuksen kaukoja. Avon kaukot ovat selvää pässinlihaa, mutta s-m-s liikkuu hypähtämällä eteenpäin (lähellä malttaa tehdä hissinä) ja i-s-i liikkuu pahasti eteenpäin (jälleen läheltä malttaa mutta...). No niillä sinänsä mitään kiirettä ole, mutta tuntuu, että junnataan paikallaan tämän liikkeen kanssa. Ruudun kanssa on ollut härdelliä, mutta nyt lelu/kutsu/näyttö-ruutuna tuntuu menevän pikkuhiljaa perille. Zeta oli oikein mainio seuruuosuuksia myöten. :) Seuruu tuntuu itse liikkeenä parantuneen huimasti viime aikoina (ainakin häiriöttömissä treeneissä). Nouto lumiselta maalta oli hieman ällö.. Kuka nyt kylmää, lumista ja märkää noutokapulaa haluaa hakea. :P Metskua kokeiltiin myös pihalla, ja vaude kuinka hienosti Tiuhti nosti ja piti kapulaa inhasta lumesta ja kylmyydestä huolimatta! Tyytyväinen olen. :) Luoksarissa lopun perusasentoon tulo on VÄLJÄ kun pitää kytätä ja ennakoida lentävää palloa. Lopun pa:ssa olen jo tovin palkkaillutkin nameilla, mutta väljäksi jää edelleen. Lisää treeniä siis. ;)

Loppuun vielä tasapuolisuuden nimissä kuva Sorasta. Hän ei niin hupsu ole, että poseeraisi minkä-lie-kapuloiden kanssa. :) Huomaa molemmissa kuvissa kaverikoira taustalla.