Lintu vai kala?

Tiuhdin kanssa eläminen ja harrastaminen voi toisinaan olla haastavaa. Se on rohkea ja avoin koira monessa suhteessa Soraan verrattuna. Jos Sorassa monen monta kummallista piirrettä onkin, niin on myös Tiuhdissa. Välillä tuntuu, että Tiuhdille on jäänyt päälle ikuinen mörkökausi. Se näkee vaaroja ja kummallisia asioita arkielämässä tämän tästä. Vaikka ihmisrakas pieni beecee-eläin onkin, paikallaan tönöttävät ihmiset, pikkulapset, yskivät tai tuijottavat ihmiset ovat usein pöhimisen arvoisia.. Tämä siis ulkona seikkaillessa.

Jännittää niin kovin... Mitä nuo tuolla takana puuhaavat?

On hassua, että Tiuhdista puhutaan välillä agilitytreeneissä harvinaisen rohkeana koirana. Sitä se onkin - agilityhallissa. ;) Haukkuvat koirat, vieraat esteet tai kovempi käskytys tms. ei järkytä Tikulaisen mieltä. Se voi tippua puomilta, juosta suoraan esteitä päin, olla kuuntelematta ohjausta ja kiihkoilla omiaan, tykö juoksevat murraavat koirat kaikki ok. Sen sijaan treenien jälkeen bussipysäkille kävellessä ojassa makaava polkupyörä, lumesta pilkottava musta kallio, paikalleen pysähtyneet tsättäävät pyöräilijät, pulkkaa perässään vetävä lapsi jne. kummastuttavat ja pelottavat Tiuhtia. Pieni välihuomio tähän väliin! Tiuhti on asunut ikänsä keskustassa, sitä on pentuna sosiaalistetty kaikenlaiseen, se on nähnyt ja kokenut paljon. Kuitenkin tällaiset ''vaarat'' ja ''omituisuudet'' valtaavat Tiuhdin mielen sellaisina hetkinä kun vain ollaan ja hengaillaan. Sillä tuntuu olevan liikaa aikaa ajatella ja tarkkailla ympäristöä. Senhän on pakko pitää lukua kaikesta ympärillä olevasta, ja se myös huomaa pienimmätkin asiat eri ihmisistä ja ympäristöstä.

Mieleeni muistuu taannoinen lenkki, jolloin olimme samassa rinteessä pulkalla laskevien lasten kanssa, harjoittelemassa hidasta ylä- ja alamäkikävelyä. :) Tiuhtia jännitti lasten äänet, itkut ja naurut sekä liukuvan pulkan kahina. Se kyllä käveli ylös alas, mutta korvat ja silmät vilkuilivat jatkuvasti lasten suuntaan. Koko kropasta huokui jännittynyt olemus. Itse käyttäydyin rauhallisesti ja normaalisti. Samantein kun nappasin kepin käteeni ja alettiin treenaamaan = tekemään seuruuta, lapset ja äänet unohtuivat. Yhtäkkiä pelko oli kadonnut ja keskittyminen oli täysin yhteisessä tekemisessä. Eli mielentila Tiuhdilla riippuu täysin vireestä ja siitä, onko sille annettu tehtävä suoritettavaksi. Vire nousi kepistä (leikki), ja esimerkiksi namien kanssa temppuillessa se olisi todennäköisesti jatkanut vilkuiluaan.

No eihän siellä mitään niin vaarallista ollutkaan...

Tiuhdin kanssa treenaillessa tällä ei juuri ole merkitystä. Ryhmätreeneissä muut koirat nostattavat virettä jo itsessään hieman, ja aika harvoin edellä kuvatun kaltaista mamoilua ja pöhinää ilmenee aiheetta. Agilityssä ongelmia ei ole koskaan ollut kuin liiallisen kuumumisen kanssa. Tokotreeneissä mielentilan hallinta (vireen nosto ja ylläpito) on selvästi tärkeämpää sillä Tiuhdilla ei juuri koskaan tokoillessa kaadu kuppi nurin. ;) Seuraaviin kisoihin valmistauduttaessa häiriönsieto ja sopiva vire nousevat tärkeimmiksi treenattaviksi! Syksyllä kisoissa Tiuhti oli selvästi kisa-alueella lamaantunut ja jännittynyt, sen oli hieman hankalaa keskittyä minuun ja suoritettaviin liikkeisiin. Osansa on ihan varmasti minun kokemattomuudella ja Tiuhdin nuorella iällä, mutta on hyvä huomioida tämä tulevaisuutta ja tavoitteita ajatellen! :)  Treenaamalla ja keskittymällä ongelmakohtiin kisavirettä saadaan varmasti paremmaksi. Lannistumalla mikään ei etene. :D

Olen miettinyt paljon, kuinka omat tekemiseni ovat vaikuttaneet Tiuhdin luonteeseen. Aina voi syyttää itseään, ja miettiä mitä olisi voinut tehdä toisin. Parhaani tein kasvattaakseni ja kouluttaakseni Tiuhdista kotikoiran, harrastuskoiran ja yhteiskuntakelpoisen yksilön samassa paketissa. :)  Jossittelu ei kuitenkaan auta, kukaan ei voi tietää millainen koira Tiuhdista olisi tullut vaikka joitain asioita olisin tehnyt toisin... Tiuhti oli pentuna Soraan verrattuna rohkea, vaikka monet (erilaiset) asiat, esim. vieraat koirat ja äänet pelottivatkin. Pentuaikana taisteltiin ääniin siedättymisen ja toisten koirien haukuntaan siedättymisen kanssa. Vieläkin Tiuhti reagoi, mutta hurjasti ollaan päästy eteenpäin!! :)) Sora ja Tiuhti ovat monessa mielessä toistensa vastakohdat, Tiuhdin kanssa on helppo kulkea missä vain, se tulee ihmisten kanssa hyvin toimeen, sen kanssa on kivaa treenailla kun löytyy motivaatiota, tarjoamista ja saalisviettiä. Se on helppo kotikoira ja kiva harrastuskaveri! Tiuhdin kanssa tavoitellaan harrastustietä niin pitkälle kuin meillä on potentiaalia. Aika näyttää minne päädymme! :)

Lopuksi vielä Hyppytekniikkaseminaarin 14-15.1 toiselta päivältä videota. Ensimmäisenä harjoitteena on Askeleen pidennys, jossa on kasvava sarja. Harjoitteessa treenataan etäisyyden ja korkeuden arviointia. Tiuhti meni tämän parilla toistolla, toisen kierroksen riman tippuminen johtui huonosta lähdöstä. Ullan mukaan Tiuhti osasi lukea etäisyyttä hyvin, eli se osasi pidentää (lisätä vauhtia) ja lyhentää (koota) hyvin. Toinen harjoite käsitteli alastuloa ja etäisyyttä. Koiran pitäisi tässä hypätä keskeltä keskelle - hypyltä toiselle. Kun koira tulee okserilta alas, pitäisi sen lähteä ylös ja eteen heti laskeutuessa. Tässä Tiuhti hyppäsi etupainoisesti ja hankalasti, vaikkakin etäisyydet luki hyvin. Ensimmäinen ja viimeinen rima otettiin pois, ekan riman tilalle speedpump ja palkkaa lähemmäs viimeistä ''estettä''. Korkeutta otettiin myös hieman pois, jolloin hyppäsi nätimmin. Kannattaa kiinnittää videossa huomiota ensimmäiseen hyppyyn ja alastuloon. Tiuhti laskeutuu liian lähelle okseria. Mikä ei kuulemma johdu siitä etteikö se kykenisi hyppäämään oikein, vaan siitä, että se lähtee paikaltaan eikä osaa koota takapäätään hyppyyn. Meidän täytyy siis tehdä toista lyhyempää versiota, jossa harjoitellaan vain alastuloa. Lisäksi tietysti paljon perussarjaa ja set point -harjoitetta.