tiistai 4. tammikuuta 2011

Pää vaihtoon!

Tänään oli toinen kerta pentukurssilla, ja harjoitteluvuorossa oli istumista (lähinnä palkitsemistekniikkaa ja harjoitteen kestävyyttä), leikkimistä yhdistettynä putkeen menoon ja jätä-käskyn opetustekniikkaa. Meille jätä-käsky on vanha juttu, ehdin tunnillakin selittää miten olen jätä-käskyä harjoitellut, mutta kappas vain Tiuhti ei syystä tai toisesta ymmärtänyt käskyä yhdistettynä maassa olevaan kippoon.. Huolimatta siitä että me ollaan jätä-käskyä treenattu todella varioivasti kaikenlaisten esineiden, roskien yms. kanssa. Olin hiukka ymmällä, kun Tiuhti toimi kaikista pennuista kehnoimmin, vaikka yksikään koirakoista ei ollut jätä-käskyä treenannut! ;)

Istumisen suhteen tein uuden havainnon, Tiuhti nosti oikeaa etutassua joka kerta kun palkkasin sitä istumisen yhteydessä. Muutin palkkakäden paikkaa hiukan alemmas ja kolmannella toistolla tassu pysyi maassa vapautukseen saakka. :) Täytyy kiinnittää tähän huomiota jatkossakin, ettei tassun nostelusta vain ole kehittynyt tai kehity tapaa! Putkeen meno oli alkuun hiukan liian jännittävää ja sitä piti mennä kurkistamaan toisestakin päästä. Kolmas yritys tuotti tulosta ja Tiuhti uskalsi sujahtaa putkeen lelun perässä. :) 

Kyselin kouluttajalta vielä tuosta Tiuhdin haukku-''pelosta/jännittymisestä'', hän suositteli ottamaan yhteyttä Kaisa Hilskaan jos tässä vaiheessa haluaa varmasti oikeita neuvoja miten tilanteissa pitää käyttäytyä. Oma reagoimattomuus näissä tilanteissa on tietenkin tärkeää, samoin kuin tilanteen kuittaus jollain positiivisella asialla ja yritys vaihtaa koiran tunnetila pelosta/jännittymisestä pois.. Mä en oikein tiedä olisiko syytä viedä Tiuhtia Hilskalle vai ei, en vaan itse ole niin kokenut jotta tietäisin varmasti toimivani oikein haukuntaan reagoimisen suhteen. 

Harmittaa kun Tiuhti ei leiki yhtään niin sähäkästi treenihallilla kuin mitä se leikkii kotona tai ulkosalla lenkkeillessä. Tiuhti kyllä jahtaa lelua, kiinnostuu siitä mutta ei tartu leluun kiinni repimistä varten.. Se ottaa niin kovasti häiriötä muista koirista ettei lelut paljon tunnu kiinnostavan. Tai jos Tiuhti innostuisikin leikkimään, leikki loppuu samantein kun joku koirista haukahtaa.. :/ No ehkä jossain vaiheessa leikkiminen treeneissä alkaa sujumaan, onhan se vielä tosi nuori.

Pikkuhiljaa päästäänkin tämän jutun otsikkoon.. Musta tuntuu, että epävarmuus ja arkuus treeneissä johtuu täysin musta. Jostain kumman syystä mä helposti jännitän treenejä ja meidän suorituksia - vaikkei niillä ole mitään merkitystä tässä vaiheessa kun tärkeintä on luoda positiivisia kokemuksia ja pitää hauskaa!!! :D Niin että tilauksessa olisi jonkun kylmähermoisen hemmon pääkoppa! Kouluttaja mulle mainitsi haukkupelosta puhuttaessa, että nämä jos mitkä (bc:t) lukee ihmistä ja tunnetiloja. Jepjep kyllähän mä sen tiedän ja näen jo nyt!

Huolta aiheuttavat siis Tiuhdin reagoiminen haukuntaan ja mun oma hermoilu.

Loppuun kuitenkin positiivisia asioita synkistelyn keskeltä: Tiuhti ei reagoinut uudenvuoden paukkeisiin, ihmisten ohitukset sujuu taas vapaana ollessakin vaikka ihmiset kulkisivat vierestä, Tiuhti on ihanan iloinen meidän tehdessä ulkona ja kotona treeniä: se heiluttaa häntäänsä kuullessaan kehuja ja on ihan tohkeissaan suorittamassa tehtäväviä. :) Mun ihana pikkuinen! <3

2 kommenttia:

  1. Treeneissä oppii olemaan jännittämättä vaan treenaamalla, joten no worries :) Tosin seitsemän vuoden kokemuksella agitreeneistäkin, saatan silti jännittää uutta tilannetta tai kouluttajaa, että ei siinäkään tule koskaan valmiiksi :D

    Hienoa kun teillä meni uusi vuosi hyvin!!! :) Pinnaa nyt vaan sen elukan kanssa ääniin, leikkimiseen ja muuhun. Se on vasta vauva ja tilanne voi olla jo ihan toinen parin viikon tai kuukauden päästä. Ida sä opit vielä että paras tapa päästä eteenpäin jossain ongelmassa bcn kanssa on jättää askarruttava asia tauolle. Tauon jälkeen koko ongelma on yleensä poistunut ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos tsempistä! :) Ehkäpä mä pikkuhiljaa opin ymmärtämään pienen bc:ni sielunmaisemaa, ja samalla hillitsemään omia hermojani!

    VastaaPoista