Kolaus

Lunta ei täällä Turun keskustassa ole, vaikka eilen agitreeneissä puolen tunnin bussimatkan päässä kotoa ihasteltiin valkeaa maata.. Ilma on syksyinen ja taas sataa. Mutta meillä on täällä joulu! :) Kuusi on koristeltu, osa jouluruuista on tehty ja jääkaappikin on täydempi kuin koskaan. Joululaulut raikaa ja olo on raukea, tästä alkaa loma! Olen niin onnellinen lomasta, ja siitä että saan viettää kiireettömän joulun oman pikku perheeni kanssa. Kotikotona Tampereella joulua ei juuri vietetä, sillä sieltä matkataan Etelän lämpöön nauttimaan auringosta. :)

Eilisistä agitreeneistä jäi taas paha mieli, kun en osaa ohjata, olen myöhässä, en kerro koiralle tarpeeksi selkeästi minne mennään seuraavaksi jne. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että radat ovat olleet auttamatta osaamistasooni nähden liian haastavia. Itsetuntoni agiohjaajana on valunut alemmas ja alemmas.. Kehitystä minun osaltani ei ole juuri tapahtunut, kun aina rataan tutustumisessa minulla on vaikeuksia muistaa pidempää ratajärjestystä ja esteillä sekä niiden välissä tehtäviä ohjauksia. Joudun keskittymään paljon pelkkiin ohjauksiin, jolloin en saa liikettä mukaan. Kun taas saan liikkeen mukaan, kärsii ohjauksen tarkkuus. Olen tuntenut itseni erittäin epävarmaksi oikeastaan koko tekniikkakurssin ajan. Tuntuu, että meidän tahdissa pitäisi edetä rauhallisemmin ja ennen kaikkea myös omatoimisen treenin määrää tulisi lisätä!!! Tässä onkin peiliin katsomista.

Uuden vuoden myötä puhaltavat raikkaat tuulet, otin eilen itseäni niskasta kiinni ja iltalenkillä treenattiin tovi ohjaustreenejä puiden kera. Ei voi onnistua ja kehittyä jos ei ole tahtoa ja halua, kehittymistä ei tapahdu ilman harjoittelemista! :)) Nyt koitetaan loman aikana juurruttaa ohjaustekniikat selkärankaan, jotta ne tulisivat tarpeen tullen automaattisesti sen enempää muistelematta. Kun ohjaukset olisivat hyvin lihasmuistissa, voisin paremmin keskittyä rytmittämiseen ja liikkumiseen. Voi kuinka helpolta tämä kuullostaa!! :D

Tokosta sen verran, että ahaa-elämys koettiin ruudun alkeisten hinkkaamisessa. Ruutua Tiuhdin kanssa ollaan tehty jo viime keväänä/kesänä leluruutuna, mikä kuitenkin levisi käteen loppusyksystä sillä Tiuhti ei yksinkertaisesti häivytettäessä erottanut koko ruutua vaan tarjosi reunalta merkkiä. Merkin opetus oli hyvällä mallilla ja nokkela pikkubeecee oivalsi mielestään missä ruudussa oli kyse.. not. Seurauksena tästä ei tullut mitään muuta kuin turhautunut koira ja ohjaaja. Päätin aloittaa ruudun opettamisen ruutunauhojen ts. kotikutoisten trikoonauhojen kera aivan alusta. Kokeilin alustaa, mutta tuntui jälleen siltä miltä lelun kanssa, Tiuhti menee tietysti ruutuun kun siellä on jotain mutta tyhjänä ei tajua hölkäsen pöläystä vaan tarjoaa temppuvariaatiota ja sählää. Lähdettiin siis vielä kerran kokeilemaan uutta tekniikka, tällä kertaa sheippausta, eikä sekään tie yksinkertainen ollut. Jälleen Tiuhti tarjosi kaikkea muuta kuin ruutuun menoa, turhautui kun palkkaa ei sadellut ja joko lopetti yrittämisen ja pisti maate tai lähti huoneesta pois.. Tätä kesti aikansa, kunnes alkoi mieletön kiljunta- ja vinkunakonsertti joka kerta ruutua esitellessä tai rakennellessa. Tiuhti turhautui ja kiihtyi pelkistä tötsien näkymisestä, jolloin jouduin puuttumaan äänenkäyttöön ja rauhoittumaan itse melkein eleettömäksi. Kesti aikansa ennen kuin Tiuhti ymmärsi mistä on kyse, käytöstä päästiin vahvistamaan, ja ajattelin sen ymmärtävän mistä on kyse. Vinkuna ja turhautuminen jatkui satunnaisten temppujen yrittämisen kanssa.. Kunnes ymmärsin mistä on kyse, olin käyttänyt palkkana kuivaruokaa, ja nannapalkalla tehdään temppuja, jumppailuja ja kaikkea muuta. Lelupalkan käytöllä Tiuhti hakeutui hyvin ruutuun ilman haukkumista tai kiljumista. Kivinen oli alkutaival, toivottavasti pehmenee jatkossa! :D