Jottei päivittely olisi liiallista hehkuttamista, niin kirjoitanpa muutaman sanasen aamuisista tokotreeneistä. Koulukiireiden ja fyssarin takia taukoa kaikesta tekemisestä on ollut muutaman päivän, joten ajattelin Tiuhdin olevan hyvässä vireessä ja innokas tekemään töitä.. Ei mennyt ihan niin.
Paikaksi valitsin kirkkopuiston, jossa häiriöitä oli kohtuullisesti. Seuruu oli aivan kamalaa, edistää ja edistää.. Huomauttamisista meni hieman paineeseen mutta yritystä oli. Mulla ei ollut tällä kertaa palkkaa näkyvillä, sillä halusin kokeilla miten tekee ilman. Noudon kanssa kokonaisena liikkeenä teki kyllä kivasti, mutta kun yritin tehdä pitotreenejä, ei kapulaa yhtäkkiä voinut ottaakaan suuhun, se oli ihan hirvitys. Olisko Tiuhti ottanut painetta häiriöistä, sillä pitkään aikaan ei olla treenattu pitoja kuin kotona/häiriöttömässä ympäristössä. Kaukoissa paineistui ja liimaantui maahan kiinni. Nyt ei ollut kyse tavallisesta jumittamisesta, vaan selvästi huomasin, että Tiuhti paineistui joko musta tai ympäristöstä. Nostatin välissä kierroksia, ja johan oli ihan eri meiniki ja tehtiin niin pätevästi että.. Perusasennot oli hakusessa, ei meinannut millään tulla suoraan, omakin yläkroppa on viime treenien aikana kääntynyt liikaa vinoon.
Kotona yritettiin jumpata, mutta neiti oli vähän turhan herkällä päällä.. Mm. namikipon lähelle ei voinut enää mennä (siitä kuului ikävä metallinen ääni), koskettelu tuntui oudolta, eteenpäin nameihin ei voinut katsoa (jospa kontaktilla pääsisi vapaaksi..), nameja ei myöskään voitu syödä palkaksi vaan niitä piti tuijottaa ja kierrellä. Ei,tällä kertaa ei treenattu ''jätä-käskyä''. Miten saa koiran tuijottamaan kippoaan, kun aina ennemmin on tehty toisin? Ehkäpä naksuttelemalla. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti