Lajivalinta selvä

Lajivalinta on tämänkin viikon treeneistä yhä vahvemmin käynyt ilmi. Jos Tiuhti saisi päättää, se tekisi pelkkää agia koko elämänsä.. Sillä on hallissa palava halu esteille, se palkkaantuu toisinaan pelkästä esteille pääsystä. Tänään Tiuhti kuumui radalla jopa niin, että peli piti viheltää hetkeksi aikaa poikki ja laittaa koira maahan rauhoittumaan.. Toisten suorittaessa ratoja minä huudan koiralle perkelettä, jottei kiljuisi. Ja kun ollaan radalla niin koira huutaa vuorostaan perkelettä minulle huonoista ja hitaista ohjauksista. Pitäisi ohjata rauhallisemmin ja tarkemmin kuitenkin samalla nopeasti. Pitäisi osata liikkua radalla antaen maksikoiralle tilaa kuitenkin pysyen kiiturikoiran perässä. Koira kuumuu, rimat paukkuu ja lentelee, tuskanhiki virtaa, ohjaaja on jäljessä... Mutta meillä on hauskaa! :) Parin viikon päästä alkava tekniikkakurssi on meille enemmän kuin paikallaan. Vauhtia ei kaivata enää yhtään lisää. Sellainen huomio, että sit olis munkin pakko alkaa kehittyä ohjauksissa!!

Ensin alkuun piti tehdä esteet 1-7, mutta meidän matka tyssäsi kepeille, josta Tiuhti suhasi taaemmas a:lle. Jouduin kirjaimellisesti stoppaamaan oman liikkeeni ja kutsumaan Tiuhtia mukaan kepeille. Pari kertaa jouduttiin ottamaan kepit ihan yksittäisenä esteenä. Oman liikkeen stoppi toimi ohjauskeinona, ja se meni viimein useamman räpellyksen jälkeen perille. 5-esteelle ohjattiin poispäinkäännöksellä, missä muistaakseni ei tainnut suurempia probleemia olla. Putkelta eli 7-esteeltä annettiin palkka ja sen jälkeen pidettiin hieman taukoa. Tauolla jouduin todella huutamaan perkelettä kiljuvalle sähikäiselle, joka ei olisi malttanut olla paikallaan saati pysyä hiljaa. Namia nassuun kun suuppi pysyi kiinni ja kontakti minussa. 

Toisella kierroksella jatkettiin seiska-putkelta puomille asti. Vaan 8-esteen jälkeinen sylikäännös tuotti todella tuskaa! Tiuhti kuumui taas todella paljon, eikä malttanut seurata ohjausta (kehnoa sellaista). Yritin liikkua ja käskyttää oikein, mutta rimat paukkuivat ja koira lähti suorittamaan esteitä yksinään. Siispä tässä kohdin otettiin pieni jäähy ja rauhoituttiin molemmat. Monen monta räpellystä takana, saatiin viimein sylikäännös toimimaan ja palkattiin muutamaan otteeseen pelkästä ohjaukseen mukaan tulemisesta. Putki jätettiin väliin kun Tiuhti sai sieltä hieman liikaa vauhtia. Eli sylkkäriharkkojen jälkeen jatkettiin 8-esteeltä eteenpäin. 10-esteellä takaaleikkaus pöydälle, jonne Tiuhti hyppäsi heti suoriltaan. Pysyikin jopa nätisti vaaditun ajan. :) Pöydältä takaakierrolla esteelle nmr.12, josta taasen valssi esteelle 13. Puomille Tiuhti lähti hyvin, ja kontaktit oli makeat! 

Ei herkkua mahan täydeltä, eli onnistumisia ja epäonnistumisia koettiin taas vaihteeksi. :) 

• Kontaktit ja esteille irtoaminen onnistuvat hyvin
• Oman ohjauksen pitäisi kehittyä jottei koiran tarvitse antaa joka esteellä palautetta - ehkä ajan myötä!?
• Pitää hillitä Tiuhdin kiihkoa ratasuoritusten välillä ts. vaatia hiljaa olemista!
• Radalla voisi kutsua koiraa ennemmin nimeltä kuin ''täällä-käskyllä''
• Kotiläksyksi saatiinkiin nimen treenaus :) ( jotenkin vain tuntuu, että Tiuhdista sanana ei saa kovin painokasta ja kuuluvaa mutta kuitenkin samaan aikaan iloista)