Ensiksi palkattiin kolmosesteen jälkeen, monilla koirilla tuntui olevan vaikeuksia suorittaa verkkokeppejä, eivät halunneet mennä verkkojen sisään, ja taas loppupäässä hyppivät verkkojen yli. Tiuhdilla ei tällä kertaa ollut sitä ongelmaa. Seuraavaksi ohjattiin takaaleikkauksella nelosesteelle asti, josta palkka. Lopuksi suoritettiin koko rata. Tämän radan kanssa meillä ei ollut ongelmia, se oli helppo ja ohjaaminen tuntui vaivattomalta.
Tällä radalla tuskaa tuotti ohjaaminen kakkosesteelle ja siitä kolmosesteelle putkeen. En hoksannut käyttää kroppaani, käsiäni ja jalkojani oikein, jotta olisin ohjannut Tiuhtia oikealla tavalla olematta sen tiellä. Kun sain sen hyppäämään, lähti neiti näpsä joko kepeille tai kiertämään keppejä kohti putkea. Muutaman kerran palkkailtiin esteen jälkeen oikeasta ohjautumisesta, ja johan lähti homma pelittämään. :) Kolmosesteellä putkella piti tehdä persjättö, mutta valssia pukkas. Valssattu on paljon, joten tais tulla vaan automaattisesti. Nelosesteeltä vitosesteelle takaaleikkauksella, siinäpä ei mitään kummempaa.
Rimat nostettiin tällä kertaa 45cm:in, kun muistaakseni aikaisemmin ovat olleet 35cm:ssä. Elina huomasi, että Tiuhti hyppää matalammat hypyt oikealla tekniikalla, kun taas nuo hieman korkeammat se hyppää selkä notkolla. Ei nyt nosteta rimoja enempää ennen luustokuvia. Elina kyseli myös, että onko Tiu käynyt vielä fyssarilla, saattaisi kuulemma olla mahdollisesti selkäjumeja, josta seurausta olisi tuo väärä hyppytyyli. Saattaa kuulemma johtua myös kiihkeän koiran halusta rynniä esteitä, ei siis välttämättä ole syytä huoleen. Olin jo onneksi varannut Tiuhdille fyssarin marraskuun 21. päivään, silloin sitten selvitellään löytyykö jumeja vai ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti