Metsälenkki

Tänään meidän piti Tiuhdin kanssa osallistua Kupittaalla järjestettyihin mätsäreihin, mutta Euroviisujen aiheuttaman univajeen vuoksi en jaksanut nousta ylös tarpeeksi aikaisin. Mätsäri vaihtui metsälenkiksi ja mukaan pääsi tällä kertaa myös Sora juoksu- ja leikkikaveriksi. :)

Muru ♥

Koirilla oli hurjan hauskaa ja molemmat hurjastelivat kallioilla ja ryteiköissä, hyvää lihasjumppaa Soralle, jonka lenkitys on jäänyt lähinnä kaupunkikävelyksi. Soraa kun ei voi pitää suuren riistaviettinsä puolesta täällä kaupunkipuistoissa eikä juuri taajama-alueen lenkkipoluillakaan vapaana. Se on useamman kerran lähtenyt ajamaan jänistä takaa joko näkö tai hajuhavainnoin. Kerran sattui läheltäpiti tilanne, jossa Sora juoksi mun huutoihin reagoimatta pitkän matkaa kohti erittäin vilkasliikenteistä autotietä. Onni oli, että jänö valitsi reitikseen alikulun autotien sijaan.. Sora ei jänistä takaa ajaessaan reagoi millään lailla mun käskyihin tai siihen, että mä jään jälkeen, ehei sille ei koskaan tule hätää siitä missä minä olen. :(

Kyllä tuli taas todettua kuinka helppo koira Tiuhti on harrastuksissa ja arjessa Soraan verrattuna. Pelkästään tavanomaisilta rauhallisilta lenkkireiteiltä poikkeaminen saa Sorassa aikaan stressaantumisen merkkejä, se alkaa vetää hihnassaan päättömästi, läähättäminen ja piippailu alkaa (mikäli joudutaan pysähtymään hetkeksikään).. Bussipysäkillä se läähättää, tärisee ja mulkoilee kauhulla liikennettä ja ohi kulkevia busseja. Kaikista jännittävin ja pelottavin osuus jää sitten itse isoon mörköön - bussiin! Meno jatkuu tärinän ja lihasjännitteiden kera. Sora käpertyy yleensä makuuasentoon ja jännittää itsensä siihen asentoon. Tällä välin Tiuhti on kävellyt rennosti ja rauhallisesti kohti pysäkkiä, pysäkillä odottelu ja bussilla matkustaminen sujuu rennosti turhia hötkyilemättä vaikka vieressä kulkee hermoheikko kaveri. :D Odotan niin kovasti oman auton hankkimista (tai lähinnä sitä taloudellista tilannetta jossa tuollainen olisi mahdollista), jolloin reissut, lenkit ja harrastukset koirien kanssa helpottuisivat huomattavasti!!

Tiuhti on niiiiin ihana <3 Tiuhdin myötä olen saanut kokea elämää ns.normaalihermoisen koiran kanssa. Sen kanssa mä voin saavuttaa unelmiani!

Kun ei kiinnosta olla kuvattavana ei kuvistakaan kummoisia tule.. :D

Soran koulutus on kaikkiaan ollut huomattavasti paljon Tiuhtia haasteellisempaa.. Sora motivoitui leluista, jonkin asteisesta leikistä ja nameista (superherkuista) vasta vajaa pari vuotiaana. Sitä ennen ainut kiinnostava asia sen elämässä olivat muut koirat. Mä tein kaikkeni ja vielä vähän enemmän, jotta perustottelevaisuus saatiin koulittua kasaan, ja pelkotiloja (ihmisistä ja ympäristöstä) helpotettua. Treenaamisesta Soran kanssa ei voi varmaan edes puhua, se tekee kun sitä sattuu kiinnostamaan.. Se ei kestä toistoja ja kaikki koulutus ja temput on täytynyt tehdä houkuttelun kautta. Paljosta naksuttelusta huolimatta sillä ei ole kiinnostusta eikä rohkeutta yrittää itsenäisesti mitään uutta. Niitä vanhoja varmoja temppuja se suorittaa mielellään, ja se onkin monesti Tiuhdin kotitreeneissä osallistumassa omalla tavallaan. :D Se on omanlaisensa persoona ja toimittaa kotikoiran/satunnaisen temppukoiran virkaa varsin tyytyväisenä. :)