Blogihaaste 2. ja treenimietteitä

Tässä olivat ohjeet:

1. Aukaise neljäs tiedostokansio, jossa säilytät kuviasi.
2. Aukaise kansion neljäs kuva ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta mukaan muita bloggaajia. Tämä jää meiltä ehkä väliin..

Tittidittii.. 

Kuvia jouduin kaivamaan vanhalta koneelta, sillä uudelle koneelle kuvia ei ole juuri tallentunut paria kansiota enempää.. :D Tämä kuva on otettu edesmenneiden mummuni ja pappani mökiltä kesällä 2009. Mökki tuo mulle mieleen ihania lapsuuden muistoja, ja järvimaisema pikkusaarineen on minulle hyvin rakas! Yritimme ottaa poikaystäväni kanssa onnistuneita otoksia, mutta lopputulos oli vähemmän vakava.. :D Tuo kesä ja kuvanottoaika edustavat minulle onnellista aikaa, ja heti kuvaa katsoessani tulin hyvällä tuulelle. :)

Ja sitten treenaamisen saloihin. Keppitreeneistä sen verran, että jälleen kuukauden tauon jälkeen jouduin palauttelemaan Tiuhdille mieleen oikeaa sisäänmenoa ja erilaisia ohjauksia yhdistettyinä keppeihin. Jossain vaiheessa mieleen pälkähti jopa, että Tiuhti vedättää mua 10-0 ja varsinkin kuumuessa laistaa tekemisistä.. En todella tiedä yrittääkö se agissa ja etenkin näissä keppitreeneissä kusettaa mua, vai eikö se ihan oikeasti osaa. No muutaman kerran annoin palautetta törkeästä lelulle ryöstäytymisestä ja kepeistä laistamisesta, ja johan alkoi luistaa. Garretin oppien mukaan kepeillä kaikki tapahtuu positiivisesti, mutta jouduin pientä palautetta antamaan kun tuntui, että Tiuhti näyttää pitkää nenää ja tekee vallan omiaan. Jottei tekemisen into kepeillä laske, palattiin askelia taaksepäin. Muistutellaan treenien alkuun oikeaa keppivälin aloitusta ihan kahdella kepillä, ja tämän jälkeen yritän opettaa ja auttaa Tiuhtia pujottelemaan entistä matalampana ne kuusi keppiä (pujotteluasento on vielä kovin pysty). Koitan palkata matalalta, ennakoiden ja välillä jättäen lelua eteenlähetyksessä palkaksi. Ei auta, Tiuhdin on kyettävä pujottelemaan vaikka edempänä palkka näkyisikin. ;)

Tokossa pitäisi alkaa treenaamaan tavoitteellisemmin ja suunnitelmallisemmin. Kotona ollaan tehty kalsaritokoja, ja lenkillä pientä treeniä harvakseltaan. Nyt pitää ryhdistäytyä, tarttua härkää sarvista ja alkaa treenimään! :) Olen tehnyt suunnitelmaa avointa luokkaa varten, miettinyt eri liikkeiden palasia ja palkkaustyylejä.Vielä pitäisi tehdä esim. päivä ja viikkosuunnitelmat! Erilaisia häiriöitä ja vaihtelevia treeniympäristöjä tarvitaan väistämättä, jotta kokeessa jonain päivänä pärjättäisiin.. Tiuhdille kun tuppaa olemaan vaikeata ylläpitää jatkuvaa kontaktia, sillä kaikki ympärillä oleva tulisi tarkastaa mahdollisimman moneen otteeseen ja kaikki tapahtumat pitää silmin rekisteröidä. Treenikamuja ja vakituista treenipaikkaa etsitään edelleen, kovin vaikealta tuntuu treenikavereiden löytyminen.. Mutta kyllä se tästä! Suunnitelmissa ei ensi keväälle ole tokokursseja, sillä rahat tuntuvat tällä hetkellä hupenevan agilityyn, mikä ei sekään tietysti huono vaihtoehto ole. Kisakalenteria olen jo silmäillyt, mutta ensin haluan saada liikkeet pakettiin kaikilta osin, ja haluan erityisesti saada Tiuhdille paljon erilaista treeniä ja erilaisia treeniympäristöjä alle ennen seuraavia kisoja.

Joulumieltä

Mukavaa joulunaikaa ja onnea uudelle vuodelle!

Kolaus

Lunta ei täällä Turun keskustassa ole, vaikka eilen agitreeneissä puolen tunnin bussimatkan päässä kotoa ihasteltiin valkeaa maata.. Ilma on syksyinen ja taas sataa. Mutta meillä on täällä joulu! :) Kuusi on koristeltu, osa jouluruuista on tehty ja jääkaappikin on täydempi kuin koskaan. Joululaulut raikaa ja olo on raukea, tästä alkaa loma! Olen niin onnellinen lomasta, ja siitä että saan viettää kiireettömän joulun oman pikku perheeni kanssa. Kotikotona Tampereella joulua ei juuri vietetä, sillä sieltä matkataan Etelän lämpöön nauttimaan auringosta. :)

Eilisistä agitreeneistä jäi taas paha mieli, kun en osaa ohjata, olen myöhässä, en kerro koiralle tarpeeksi selkeästi minne mennään seuraavaksi jne. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että radat ovat olleet auttamatta osaamistasooni nähden liian haastavia. Itsetuntoni agiohjaajana on valunut alemmas ja alemmas.. Kehitystä minun osaltani ei ole juuri tapahtunut, kun aina rataan tutustumisessa minulla on vaikeuksia muistaa pidempää ratajärjestystä ja esteillä sekä niiden välissä tehtäviä ohjauksia. Joudun keskittymään paljon pelkkiin ohjauksiin, jolloin en saa liikettä mukaan. Kun taas saan liikkeen mukaan, kärsii ohjauksen tarkkuus. Olen tuntenut itseni erittäin epävarmaksi oikeastaan koko tekniikkakurssin ajan. Tuntuu, että meidän tahdissa pitäisi edetä rauhallisemmin ja ennen kaikkea myös omatoimisen treenin määrää tulisi lisätä!!! Tässä onkin peiliin katsomista.

Uuden vuoden myötä puhaltavat raikkaat tuulet, otin eilen itseäni niskasta kiinni ja iltalenkillä treenattiin tovi ohjaustreenejä puiden kera. Ei voi onnistua ja kehittyä jos ei ole tahtoa ja halua, kehittymistä ei tapahdu ilman harjoittelemista! :)) Nyt koitetaan loman aikana juurruttaa ohjaustekniikat selkärankaan, jotta ne tulisivat tarpeen tullen automaattisesti sen enempää muistelematta. Kun ohjaukset olisivat hyvin lihasmuistissa, voisin paremmin keskittyä rytmittämiseen ja liikkumiseen. Voi kuinka helpolta tämä kuullostaa!! :D

Tokosta sen verran, että ahaa-elämys koettiin ruudun alkeisten hinkkaamisessa. Ruutua Tiuhdin kanssa ollaan tehty jo viime keväänä/kesänä leluruutuna, mikä kuitenkin levisi käteen loppusyksystä sillä Tiuhti ei yksinkertaisesti häivytettäessä erottanut koko ruutua vaan tarjosi reunalta merkkiä. Merkin opetus oli hyvällä mallilla ja nokkela pikkubeecee oivalsi mielestään missä ruudussa oli kyse.. not. Seurauksena tästä ei tullut mitään muuta kuin turhautunut koira ja ohjaaja. Päätin aloittaa ruudun opettamisen ruutunauhojen ts. kotikutoisten trikoonauhojen kera aivan alusta. Kokeilin alustaa, mutta tuntui jälleen siltä miltä lelun kanssa, Tiuhti menee tietysti ruutuun kun siellä on jotain mutta tyhjänä ei tajua hölkäsen pöläystä vaan tarjoaa temppuvariaatiota ja sählää. Lähdettiin siis vielä kerran kokeilemaan uutta tekniikka, tällä kertaa sheippausta, eikä sekään tie yksinkertainen ollut. Jälleen Tiuhti tarjosi kaikkea muuta kuin ruutuun menoa, turhautui kun palkkaa ei sadellut ja joko lopetti yrittämisen ja pisti maate tai lähti huoneesta pois.. Tätä kesti aikansa, kunnes alkoi mieletön kiljunta- ja vinkunakonsertti joka kerta ruutua esitellessä tai rakennellessa. Tiuhti turhautui ja kiihtyi pelkistä tötsien näkymisestä, jolloin jouduin puuttumaan äänenkäyttöön ja rauhoittumaan itse melkein eleettömäksi. Kesti aikansa ennen kuin Tiuhti ymmärsi mistä on kyse, käytöstä päästiin vahvistamaan, ja ajattelin sen ymmärtävän mistä on kyse. Vinkuna ja turhautuminen jatkui satunnaisten temppujen yrittämisen kanssa.. Kunnes ymmärsin mistä on kyse, olin käyttänyt palkkana kuivaruokaa, ja nannapalkalla tehdään temppuja, jumppailuja ja kaikkea muuta. Lelupalkan käytöllä Tiuhti hakeutui hyvin ruutuun ilman haukkumista tai kiljumista. Kivinen oli alkutaival, toivottavasti pehmenee jatkossa! :D

Elämä on juhla

It's been long time.. Viimeiset pari kuukautta ovat olleet opiskelujen osalta järkyttävän kiireisiä, elämä on pitänyt aikatauluttaa tunneittain ja jokaiselle tunnille on ollut tekemistä. Tylsää ei ole ollut, mutta tämä jatkuva kiire ja vähäiset yöunet ovat alkaneet tylsistyttää! Ja jottei vain vapaa-aikaa jäisi lainkaan piti mun toimia postilla myös joulupukin kirjeapulaisena. Huh :D  Tiuhdilla oli tässä välissä onneksi juoksut, joten kiireet eivät sinällään haitanneet treenijatkumoa. Ihan tauolla ja kuutamolla tässä ei sentään olla oltu. Kotona jumppailu on alkanut tuottaa tulosta Tiuhdin heikkoon ja vempulaan takapäähän. :) Olen säännöllisesti kiireistä ja väsymyksestä huolimatta pitänyt kiinni aktivointi- ja jumppatuokioista. Hinkkailtu ollaan tokoliikkeistä noutokapulan pitoa, kaukojen kaikkia vaihtoja, perusasentotreeniä, seuraamista, luoksetuloa, ruutua, merkkiä, paikkaistumista ja paikkamakuuta.. mitäs muuta.. Näin kirjoitettuna me ollaan tehty vaikka mitä, ja ollaankin mutta tosi pieninä tuokioina iltaisin ja aamuisin. Agi on ollut tauolla juoksujen ajan, eikä keppejäkään ole voinut sateesta lilluvaan maahan asetella. Tässä tänä aamuna palauteltiin keppejä mieleen 6kepin sarjalla. Ei se ihan nappiin mennyt, sillä vire nousi taas liian korkealle, kiirettä piti ja välillä oiottiin mutkia. Mutta tämä nyt oli pientä muistuttelua, ja kunhan maa jäätyisi niin päästäisiin treenaamaan taas kunnolla. :)

Tässä kiireillään vielä jouluun asti, sillä tarkoitus olisi viettää ensimmäistä Turku-joulua! Oikeastaan mitenkään emme ole ehtineet jouluun valmistautua, yhden ainokaistakaan lahjaa ei ole vielä hankittu, ruokien valmistus on vasta aluillaan, siivousurakka tulossa jne... Ylihintaisia joulukuusia myydään meidän vieressä sijaitsevan kirkon luona, joten sinne käy matka tänä tai huomisiltana. Kuusentähti, enkelikello, tonttulakit, olkikoristeet ja huopatonttu ovat jo luomassa joulun tunnelmaa. :) 

Treenitunnelmiin palaillaan blogin puolella kenties joululomalla. Heti kevään alussa on agin saralla kaikkea kivaa tiedossa.. :)

The curious case

Eilisen kovaa tuulta vastaan lähdettiin taistelemaan Nuuskujen tokotreeneihin Kupittaalle. Teemana oli koiran motivoiminen liikkeiden väleissä. Tiuhdin pää pyöri väkkyrää kun treenipaikalta löytyi niin paljon häiriöitä. Innokas se oli juoksuista huolimatta tekemään kaikkea, ja kovasti yritti häiriöistä huolimatta. Luoksepäästävyys tehtiin ensimmäisenä liikkeenä, jossa Tiuhti malttoi nätisti istua vaikka ihana ihminen silittelemään tulikin. :) Paikkamakuussa häiriöitä oli ilmeisesti liikaa, jonkin matkan päässä takana treenaava koiraporukka ja viereinen puuhun kytketty vinkuva koira saivat Tiuhdin jännittämään. Se hiipi mun huomaamatta muutamia senttejä eteenpäin, ja mun palatessa palauttamaan sitä paikalleen ryömi vastaan.. Ei näin.

Palautin Tiuhdin mahdollisimman rennolla asenteella takaisin paikalleen, ja kävin palkkailemassa ehkä jopa alta puolen minuutin välein.. Onnistuneesta paikkamakuusta tuli siis reippaasti alle 2-minuuttinen. Jokin paikkamakuussa nyt tökkii, sillä parina viime kertana kun olen yrittänyt treenata piiloa on paikkamakuu mennyt täysin penkin alle... Tiuhti vaihtaa lonkka-asentoon todella helposti (mitä ei tehnyt ennen!), hiipii eteenpäin ja mun palatessa paikalle saattaa jopa ryömiä paikalta pois. Täytynee aloittaa alkeista.. Varmuutta pitää saada ennen kuin voin piilotreenejä jatkaa. Jokin on nyt saanut Tiuhdin tolaltaan, tai sitten juoksut ovat saaneet sen herkistymään tässäkin asiassa. Pitääpä alkaa työstämään tätä(kin) liikettä.

Liikkeiden väli-treenit meni sen sijaan loistavasti, Tiuhti ei häiriintynyt liikkurista tai naapurikoirakosta. Tätä tehtiin siten, että liike-siirtymä-palkka tai liike-siirtymä-liike-siirtymä-palkka. Tähän kannattaa jatkossakin panostaa, sillä koetilanteissa juuri tämä oli meille haastavaa. Noutotreeneissä mun piti esittää epäonnistumisia, mutta kaikki menikin putkeen. :) Oletin viimekertaisen perusteella, että Tiuhti paineistuu eikä suostu ottamaan kapulaa suuhun, mutta toisin kävi. Pitoasentoa pitää parantaa ja palautuksen perusasentoa treenata tiiviimmäksi, muuten oikein mallikasta! Seuruussa huomiota kiinnitettiin mun käsiin, pitää muistaa olla rentona ja liikuttaa käsiä normisti.

Tänään saapui Tiuhdin uusi tilauspanta! Malli ei arvostanut salamavalojen räiskettä, joten kuvat olivat tätä luokkaa... :D

Nättii :)

Tiivistetysti tämän päivän treenit: nouto hyvä, liikkeiden välit hyviä, perusasento+kontakti hyvät, paikkaistumisen ensimmäinen kokeilu pihalla ok, seuruu ok, paikkamakuu persiilleen. Näin tänään. 

Keppitreeniä

Tässäpä näyte aamuisista treeneistä. :)

Hämärää

Jottei päivittely olisi liiallista hehkuttamista, niin kirjoitanpa muutaman sanasen aamuisista tokotreeneistä. Koulukiireiden ja fyssarin takia taukoa kaikesta tekemisestä on ollut muutaman päivän, joten ajattelin Tiuhdin olevan hyvässä vireessä ja innokas tekemään töitä.. Ei mennyt ihan niin.

Paikaksi valitsin kirkkopuiston, jossa häiriöitä oli kohtuullisesti. Seuruu oli aivan kamalaa, edistää ja edistää.. Huomauttamisista meni hieman paineeseen mutta yritystä oli. Mulla ei ollut tällä kertaa palkkaa näkyvillä, sillä halusin kokeilla miten tekee ilman. Noudon kanssa kokonaisena liikkeenä teki kyllä kivasti, mutta kun yritin tehdä pitotreenejä, ei kapulaa yhtäkkiä voinut ottaakaan suuhun, se oli ihan hirvitys. Olisko Tiuhti ottanut painetta häiriöistä, sillä pitkään aikaan ei olla treenattu pitoja kuin kotona/häiriöttömässä ympäristössä. Kaukoissa paineistui ja liimaantui maahan kiinni. Nyt ei ollut kyse tavallisesta jumittamisesta, vaan selvästi huomasin, että Tiuhti paineistui joko musta tai ympäristöstä. Nostatin välissä kierroksia, ja johan oli ihan eri meiniki ja tehtiin niin pätevästi että.. Perusasennot oli hakusessa, ei meinannut millään tulla suoraan, omakin yläkroppa on viime treenien aikana kääntynyt liikaa vinoon.

Kotona yritettiin jumpata, mutta neiti oli vähän turhan herkällä päällä.. Mm. namikipon lähelle ei voinut enää mennä (siitä kuului ikävä metallinen ääni), koskettelu tuntui oudolta, eteenpäin nameihin ei voinut katsoa (jospa kontaktilla pääsisi vapaaksi..), nameja ei myöskään voitu syödä palkaksi vaan niitä piti tuijottaa ja kierrellä. Ei,tällä kertaa ei treenattu ''jätä-käskyä''.  Miten saa koiran tuijottamaan kippoaan, kun aina ennemmin on tehty toisin? Ehkäpä naksuttelemalla. :D