Lentsun toko-opit 2/6

Musta on tullut vallan ahkera päivittelijä, taidan selvästi ottaa päivittelyjä hiukan ennakkoon kesän varalta. Kesän ajaksi mä lähden metsiköihin rämpimään ja tekemään geologista tutkimus- ja kartoitustyötä, joten blogi tulee todennäköisesti hiljenemään kesä-elokuun ajalta. Nyt kuitenkin päivän aiheeseen eli Lentsun tokotreeneihin. Ensimmäisenä treenattavana asiana oli alustalle meno ja mieluusti vauhdikas sellainen. Me ei olla alustalle menoa treenailtu muualla kuin sisällä, ja silloin olen naksutellut nameilla. Alustalle meno on ollut Tiuhdilla tahmea ja namit ei ole kiinnostaneet lähellekään siinä määrin mitä Soraa. Kosketusalusta-treeni jäi osittain tästä syystä pois, osittain myös siksi että treenattavia asioita tuntuu olevan yksinkertaisesti paljon ja välillä jopa liikaa. Noo yritin ensiksi lähettää Tiuhtia alustalle siten että jätin sen istumaan ja kävin näyttämässä alustaa, jonka jälkeen kehotin sitä menemään alustalle. Tiuhti jäi kuitenkin useammin kuin kerran pyörimään nurtsille nameja ja mitä lie paskaa nuuskuttaen. En ole varma että etsikö se kenties nameja ''piilosta'' kuten joskus kotona, vai eikö se yksinkertaisesti tajunnut alustan ideaa. Alusta siirrettiin kokeilukertojen jälkeen hiekalle, missä Tiuhti toisti samaa kaavaa: se lähti talsimaan alustaa kohti mutta vähän ennen se lähti pyörimään hietikolla namien perässä nuuskuttaen. Ei auttanut mun tai Lentsun näytöt, pieni bc oli varsinaisen hömelö.. Tiuhti sattui muutaman kerran lähestymään alustaa meidän jutellessa, josta tietenkin irtosi kovasti kehuja. Se sai hieman jujun päästä kiinni ja kokeilinkin parilla seuraavalla kerralla lelupalkkaa. Tämä toimi, kylläkin sillä seurauksella, että Tiuhti lällätteli lelun kanssa kunniakierroksia laukkaillen eikä mielessä todellakaan ollut lelun palauttaminen. Plaahh.. Lelun palautusta ollaan treenattu paljon kahden lelun leikkinä, mutta nähtävästi raidallisen mielestä on edelleen paljon hauskempaa heilua yksinään lelun kanssa. Masennus.. 

Alustatreeniä jatketaan nyt ensin hietikolla lelupalkkauksella, ja kun tämä onnistuu niin voidaan ottaa alustaa myös nurtsilla. Työn alle tämäkin siis! :) Alustan jälkeen tehtiin liikkeestä seisomistreeniä, jossa mulla tuntui olevan erityisenä vaikeutena jatkaa liikettä suoraan eteenpäin koiraan päin katsomatta/kääntymättä/pysähtymättä.. :D Ja tein näitä välillä aivan huomaamattani. Pallo siirrettiin nyt vasemmasta kädestä oikeaan, jotta Tiuhti ei erkanisi musta 'seuraamisessa' liikaa. Seuruu heittomerkeissä sen takia, että tehdään vielä liikettä arkiseuraamisena. Tiuhti pysähtyi vallan hyvinkin mutta mä olin sähläämässä tai palkkaamassa liian myöhään. Muutama hyvä pysähtyminen saatiin a) pallo taskussa b) jättämällä koira seisomaan c) viemässä palkka eteen ja d) vapauttamalla koira palkalle. Nyt liikkeestä seuraamista harjoitellaan siten, että mä kävelen eteenpäin kääntyilemättä ja heitän palloa heti pysähtymisestä palkaksi, sekä seisottamalla Tiuhtia jonkin aikaa paikallaan ja vapauttamalla edellä mainitulla tavalla Tiu palkalle. Tässä olikin taas paljon uusia työskentelypalasia liikkeeseen. :)

Seuraavana vuorossa olivat kaukotreenit, joissa olen alkanut käyttää etupalkkaa. Tiuhti liikkuu ilman etupalkkaa liikaa eteen ja taakse, tai vaihtoehtoisesti takapalkalla kroppa alkaa vääntyilemään kenoon. Istu-maahan vaihdot sujuu ihan nätisti siten että olen about puolentoista metrin päässä Tiuhdista. Maahan-seiso oli harkoissa todella puhtaan näköinen etupalkkauksella. JES! Mutta murheenkryyni istu-seiso ei ota vielä sujuakseen.. Mun pitää olla vielä todella liki Tiuhtia ja seiso-istu vaihdosta kropallani ja käsilläni hieman ohjailla Tiuhtia pysymään paikoillaan. Seisomisen se tekee puhtaasti mutta seisomisesta istumisessa takajalat ottaa äkkilähdön ja koko koira hinautuu edemmäs useampia senttejä. 

Viimeinen liike paikkamakuu oli varsinainen yllättäjä, jätin Tiuhdille etupalkan ja se pysyi liikkurin määräämän ajan paikoillaan. En käynyt välissä palkkaamassa vaikka koko ajan hirvittikin että nyt se nousee.. En tiedä kuinka kauan liike kesti, sen verran pitkältä se kuitenkin tuntui ettei noin pitkää aikaa olla ikinä aiemmin otettu. Tiuhti laittoi loppuvaiheessa vielä pään alas ja kuulemma makoili rauhallisen oloisena. Hyvin meni eikä noussut palatessakaan ennen aikojaan vaan odotti kuuliaisesti vapautuskäskyä palkalle. :)

Vielä loppuun kuulutus! Olisiko kenelläkään antaa vinkkiä varmaan lelupalautukseen?? 

Kahden lelun leikillä Tiuhti palauttaa lelua hyvin, mutta yhdellä lelulla palautus tuntuu olevan varsin epävarmaa. Tätä ollaan harjoiteltu leluilla ja kepeillä ihan pienestä pitäen, tuntuu turhauttavalta kun yrityksistäni huolimatta Tiuhdista on hauskaa vetää kunniakiekkaa ja jäädä mälvämään lelua kauas ulottumattomiin.. Huoh.. Mä olen liittänyt palautukseen myös vihjesanan ''täälpäin'' jolloin Tiuhti tulee lähes joka kerta kepin tai lelun kanssa lähelle, mutta tämän päiväisten tokotreenien alku tuntui olevan varsin fiasko.. :( Korvat oli kateissa eikä mun lähellä olo kiinnostanut tippaakaan. Onneks tilanne sentään muuttui loppua kohti. Päivän harkoista jäi taas käteen paljon uusia treeni-ideoita, eikä suunta voi olla kuin ylöspäin!! :))

Huh huh hellettä!!

Sanoo pakkastalven paimenlapsi.. Tänään treenailtiin nuuskujen valmennusryhmässä ilta-auringon hellivässä lämmössä. En edelleenkään tunnu ymmärtävän, että kevät on lopullisesti tullut ja se on jopa pian taittumassa kesäksi. Ylipukeutuneisuus on vielä kova sana! :) Tiuhtikin tuntuu suorastaan lahnailevan sekä lenkillä että ulkona treenattaessa, sähäkkyyttä ei voida samassa lauseessa edes mainita.. Pakkastalven kasvatti, viimaa ja kylmää pelkäämätön paimen läkähtyy pihalle jo näissä asteissa. Olen yrittänyt viime päivien aikana totutella Tiuhtia lämpöasteisiin pelkällä terassilla hengailemisella, saamatta kuitenkaan vielä haluttuja tuloksia. Tässä yhteydessä en nyt tarkoita juottoloita vaan meidän kotitalon pientä terassin tynkää. :) Sora nauttii auringossa paistattelemisesta kun taas Tiuhti hakeutuu aina varjoisimpaan paikkaan.

Tiuhti lempipuuhassaan. Onni on oma keppi, jonka voi pistää päreiksi..

Treenit aloitettiin luoksepäästävyydellä, missä Tiuhti on kehittynyt huimasti. Vieraat ihmiset eivät saa enää päälleen yli-innokasta pusutinta, vaan rauhallisen ystävällisen tervehdyksen. Tämä ei kuitenkaan päde tuttujen ihmisten kanssa tai lenkillä vastaan tulevien kavereiden kanssa, sillä silloin pieni raidallinen haluaisi kovastikin kiivetä syliin eikä pysty millään ymmärtämään istumisen ja odottamisen syvempää tarkoitusta..

Seuraavaksi tsekattiin perusasennot 'kellotaululla'. Liike meni lahnamaisesti mutta perusasennot taisivat kaikki olla suoria. Mun pitää muistaa Tiuhtia jättäessä pitää namikäsi tyhjänä, sillä se meinaa lähteä joka jättökerralla namikäden perään. Tässä siis tarkkuutta! Perusasentojen jälkeen katsastettiin seuraaminen, johon meidän osalta ei vielä tässä vaiheessa tarvinnut puuttua millään lailla. Tiuhti seuraa innokkaasti ja paikka alkaa olla kohtuu selvä namikädellä avustettaessa. Ohjeiksi saatiin pidentää aina välillä matkaa kymmeneen askeleeseen (vaikka kerta viikkoon), ja välillä ottaa esimerkiksi sivuaskelia ja takapään käyttöharjoituksia ilman käskyjäkin. Tiuhdille sivuaskeleet olivat namikäden kanssa helppoja, kun sillä tuntuu olevan hyvin mielessä oikea paikka sivulla. :) Lisää seuraamistreeniä niin päästään etenemään!

Paikallamakuuta tehtiin rivissä lyhyenä aikana liikkurin käskyttämänä. Käytin tässä Tiuhdilla etupalkkaa Lentsun ohjeistamana. Tiuhti pysyi maassa hyvin vaikka pää kääntyilikin. Taas piti niin kovasti seurata maailman menoa. En oikeastaan edes osaa arvioida kuinka lyhyttä/pitkää aikaa tehtiin, välillä käytiin kuitenkin palkkaamassa. Paikkamakuussa mietin kyllä Tiuhdille pää maassa -asentoa häiriöherkkyyden ja vilkkauden vuoksi, mutta vielä treenataan paikkamakuuta pää ylhäällä. Otin pään makuuttamisen vastikään temppulistalle sillä se tuntuu Tiuhdille luontaiselta asennolta ja kivalta tempulta.

Jokainen koirakko teki lopuksi kisamaisia luoksetuloja rivistä yksitellen, ja tässä käytiin läpi koirakkokohtaisia ongelmapaikkoja. Meillä ongelmia tuottaa Tiuhdin paikalla pysyvyys: se kuulemma nytkähtää pienesti eteenpäin ensimmäisillä poistuvilla askeleilla mutta jää kuitenkin paikoilleen ikäänkuin muistaen mikä homman nimi oli. Eli treeniä paikalle jäämiseen niin, että välillä jätetään koira odottamaan ja palataan luo sitä kuitenkaan kutsumatta. Rutiinia jättämiseen kaivataan sillä Tiuhti epäröi paikalleen jäämistä. Ensimmäisellä luoksetulolla se tuli ensin vauhdikkaasti luo mutta kaarsikin oikealle puolelle ja jäi tuijottelemaan kentän läheisyydessä olevaa koirapuistoa. Tiuhtia jännitti koirapuistoon kulkevat koirat ja siellä laukkaavat koirat, ja otti niistä aika paljonkin häiriötä. Toisella luoksetulokerralla sain sen kädellä ohjattua loppuun asti perusasentoon, vaikkakin edelleen kuikuili juoksevia koiria. Treenien vetäjä kommentoi, että vaikka Tiuhtia jännittääkin se kuitenkin yrittää kovasti. Niinhän tuo pikkuinen tekee! :) Se on pienestä jännityksestä huolimatta innokas tekemään yhteistyötä ja yrittää varmasti kussakin tilanteessa parhaansa. Häiriöherkkä se vielä tietysti iänsä puolesta on, mutta koitan viedä sitä tästä eteenpäin paljon erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin jotta se tottuisi vaihteleviin treeniolosuhteisiin ja häiriöihin. Kupittaalle vaan suosiolla treenaamaan enempi, siellä sitä häiriötä riittää loputtomiin! Eiköhän se tuosta kasvaessaan myös saa enempi itsevarmuutta ja häiriökestävyyttä. :) Jokainen harjoite on pieni askel eteenpäin!

Pentujen kokoontumisajot ja lampaita

Huhhuh mikä päivä takana. :) Aurinkoinen, lämmin, seuran sekä koirien puolesta huippu sellainen! Aamuseiskan jälkeen lähdettiin Eijan ja Oonan kanssa ajelemaan kohti Someroa pieni jännitys vatsanpohjassa.. Itsellänihän tiedot tämän harrastuksen osalta ovat vieläkin hatarampia mitä muiden harrastusten osalta. :D Koiraakaan ei pysty mitenkään paimentamisen osalta valmistelemaan, syttyminen tulee jos on tullakseen.. Ja koiran kun pitäisi tässä lajissa työskennellä ilman jatkuvaa ihmiseen tukeutumista ja ohjeiden odottelua. Odotin Tiuhdilta alkuun jonkinlaista pakoreaktiota ja paniikkia pelottavista lampaista, mutta kuinkas kävikään. Tiuhti yllätti mut ''rohkeudellaan'', se ei juuri pöhissyt lampailla tai sännännyt niitä pakoon, vaan selvästi vaikutti kiinnostuneelta päkäpäiden perään! :) Paskaakaan ei maisteltu- ihme sinänsä!!

Paimentaminen aloitettiin pienemmässä aitauksessa neljän lampaan voimin. Alkututustumisen jälkeen koirien annettiin liikkua vapaasti kehää kiertäen lampaiden ympäri, toisella kierroksella kokeilin Tiuhdin ohjaamista kepin avulla mutta omat kököt kääntöyritykseni kepillä saivat Tiuhdin epäröimään koko kiertämistä. Unohdettiin toiselta kiekalta kepin käyttö kokonaan ja annettiin koiran juosta haluamaansa suuntaan ympyrällä selän takaa ilman käännösyrityksiä. Kolmannella kierroksella saatiin Tiuhdin kanssa jo parempaa liikkumista, lähinnä sitä kautta että itse ymmärsin liikkua ja 'ohjata' lampaita paremmin. :D Pyrin liikkumaan aitauksen keskiosassa siksak-tyylin lampaita liikuttaen. Kun liikutin lampaita vauhdikkaammin sai Tiuhtikin hieman lisää draivia lampaiden kaartamiseen. Tällä kertaa onnistuttiin käännöksissä, kepin ja kehujen avustamana. :) Tästä jäi tosi hyvä fiilis- JES JES!! Neljäs yritys toteutettiin isolla laitumella useamman lampaan kera (olisikohan lampaita ollut n.15), ja tässä koiran kanssa pyrittiin saamaan joka kaartamis kerralla käännöksiä. Tiuhti taisi tässä kohtin olla jo melko väsynyt, käännöksistä ei meinannut tulla enää mitään joten annoin sen juosta muutaman kerran vapaasti lampaita kiertäen ennen kiinniottoa. 

Kaikenkaikkiaan paimentaminen sujui odotettua paremmin ja Tiuhti selvästi oli lampaista kiinnostunut. Syttymisestä ei tässä yhteydessä vielä voida puhua, mutta ehkä sitten ensi kerralla!? ;) Paikalle pääsivät kaikki Kreikkalaisten aakkosten pentueesta, kiva oli nähdä millaisia teinejä kustakin pikkupennusta oli kasvanut. :) Eikä Tiuhti mikään minibordertollikka ole, ihan hyvän kokonen muihin pentuihin verrattuna!! Ei tarvitse enää huolehtia vaikka kadulla kommenttia pienikokoisuudesta saisikin :D Saatiinpa penskoista otettua muutamia perhepotretteja, valitettavasti mun kamera oli siinä vaiheessa autossa lepäämässä (hyvin tyypillisesti). Paimentamisen jälkeen oli vielä energiaa pelmuta metsällä ja pelloilla. Rapaa ja kuraa tarttui Tiuhtiinkin ihan mukavasti. Nyt on koira, valjaat, lenkkarit, häkki ja matto pesty! Ens kerralla vaan kumpparit jalkaan niin säästyy tossujen pesulta.. :)

Katsokaa millaisia ihanuuksia:

Suloisuus <3

Puoli vuotta eloa paimenen siivettämänä

Niin se aika kuluu! Laskeskelin tänään, että Tiuhti on ollut meillä jo puoli vuotta. Siinä ajassa pienestä ruipeloisesta riiviöstä on kuoriutunut vähän kookkaampi sydämen valloittaja! <3 Kaikenlaista ollaan jo tämän lyhyen vuoden puoliskon sisällä koettu, että mitä onkaan vielä edessä? :)) Tällä hetkellä koetaan vaihtelevia tuntemuksia tokon suhteen, Lentsun tokokurssi osa1. ei mennyt ihan täysin nappiin.. Tiuhti piippaili ja kävi sauhuten omien suoritusten ajan, kaikkea ympärillä liikkuvaa ja ääntelevää piti tarkkailla. Koettiin me silti monia onnistumisiakin :) Tiuhti palautti hienosti lelua, irtosi puun kiertoon mukavasti, tuli nättiin asentoon sivulle luoksetulosta jne. Mutta paljon on tehtävä, jotta päästään tokossa eteenpäin! :D Keskittymiskykyyn ja kontaktiin häiriössä pitää panostaa PALJON!! Ohjaaja voisi opetella tekniikoita ja treenisuunnitelman tekoa, siitä olisi hyvä lähteä liikkeelle. Vaikka koinkin Tiuhdin höyryilyistä ja kiihkoilusta pientä masista niin täytyy muistutella mieleen, että nämä olivat ensimmäiset treenit ulkona SUURESSA häiriössä. Ympärillä oli treenattavia koiria, ohi kulkevia pyöräilijöitä ja koirakoita, viereisellä nurtsilla pelattiin palloa ja linnut lentelivät ja rääkyivät ympärillä. Lohdutusta tai ei, niin pistän ensimmäisen treenikerran häröilyt osittain häiriöiden piikkiin. Toimintasuunnitelmana paljon treenausta Kupittaalla (paljon häiriötä!!), kaikki-onnistuu treenejä, ja erityisesti kontaktitreenejä ulkosalla. Teholiikkeenä yritän muistaa ottaa seuraamista vaikkapa tarkkuus-treeneissä. :)

Tosiaan saatiin vinkkejä seuraamiseen, lähinnä mun asentoon ja palkkakäden paikkaan liittyen. Nyt otetaan kolmen askelen seuraamispätkiä niin että pidän kättä ns. ylöspäin nyrkissä kylkeäni vasten samalla kun oikea käsi pysyy selän takana. Ja kolmen askeleen jälkeen pysähdys perusasentoon. Pikkuhiljaa homman edetessä voin ottaa käännöksiä. Tästä lähdetään ja tätä aletaan treenaamaan kunnolla. :) Paikkamakuussa alan Lentsun ohjeistuksen mukaisesti käyttää etupalkkaa, sillä mun palatessa Tiuhdin luo se nousee herkästi heti ylös. Tätä me ollaan tehty paljon kotitokoissa, mutta vähemmän ulkona häiriössä. Tämäkin liike siis nyt kunnolla työn alle! Mitäs vielä? Luoksarissa pitää alkaa jättää Tiuhtia paikalleen ilman kiinnipitäjää, se kiihtyy hetsaamisesta ja alkaa herkästi käyttää ääntään. Sitä me ei siis haluta, joten kehitetään Tiuhdille malttia paikalla istumiseen! :)

Namm.. nää kepit maistuuuu

Tänään kävin Kupittaalla yrittämässä ko-treenejä (kaikki onnistuu) mutta tulos ei ollut aivan täysin mielikuvan mukainen. Kontakti tippui todella herkästi, ja jälleen ympärillä tapahtuvista asioista täytyi olla hyvin perillä. :D Paikkamakuut ja seuruut meni ihan ok. En viitsinyt jäädä tahkoamaan kun itsellä meinas jo hermot mennä vaan jatkettiin suosiolla matkaa M&M:in valjaskaupoille. Valjaat on olleet jo pitkään ostoslistalla ja pääsiäislauantain paimennuspäivää varten käytiin katsastamassa valikoimaa. Mukaan tarttuivat Jokken y-valjaat. Ainoa sopiva koko tuolle pienelle peeseelle löytyi lilan värisenä ''tyttö-valjaina''... :D

Tässä valjaat in-action: istuivat mun mielestä napakan tuntuisesti

Huolimatta pienoisesta tokomasiksesta, Tiuhdin hormonihöyryistä ja korvien ajoittaisesta katoamisesta, yhteiselo on kuitenkin helppoa ja yhdessä tekeminen on pääsääntöisesti molempien mielestä mahtavaa!! Tiuhti on suhteessa Soraan melko vaivaton ja helppo, sen kanssa voi liikkua oikeastaan missä vain, treenailla mitä vain, ja jos jokin on varmaa niin se että Tiuhti on aina valmis leikkimään ja touhuamaan. <3 Me ei ehkä olla harrastusten osalta vielä millään tasolla, mutta pikkuhiljaa edetään ja opiskellaan uusia juttuja.

Tässä mamin pikku bc:

<3 <3 <3

ps. Kuvat kannattaa klikata suuremmiksi, näyttävät niin suttusilta ja huonolaatuisilta tuossa kuvakoossa! Järkkäri mahdollisesti kesän hankintalistalla.. :)

Sitä sun tätä

Blogihiljaisuus iski ensimmäisen kevätflunssan saattelemana.. Tarkoitus oli kirjoitella viime maanantain ohjatuista tokoista x2 :) Maanantaina meillä oli ensimmäiset Auran nuuskujen valkkuryhmän tokot, ja kivana lisänä heti perään tokoa alottelevien viimeinen treenikerta Tuijan koirakoulussa. Valkkuryhmän ensimmäisellä kokoontumisella kartoitettiin lähinnä koirakoiden osaamistasoa ja yhteistyötaitoja. Kenttä oli täynnä loskaa, kuralammikoita ja mutaa, koirilla taisi poikkeuksetta maahanmeno olla hieman hankalaa.. :D Tiuhti yritti hieman kierrellä lammikoita ja näytti mujerretulta joka kerta jos pakotin sen kulkemaan lammikoiden yli. Parasta olisi tottua vaihteleviin sääolosuhteisiin ja sen pepun pitäisi mennä maahan asti myös märillä keleillä! Reilun tuntisen aikana käytiin läpi perusasentoa, kontaktiharjoituksia, pujotteluohituksia, ringissä liikkurin ohjattavana arkiseuraamista, maahanmenoja, seisomista (ei muuten suju seuraamisesta) ja istumista, sekä luoksetuloa. Treenikerta oli ensimmäisen häiriötreeni Tiuhdille pihalla, sillä koko talvikausi me treenattiin halleissa. Tiuhti pälyilee paljon ympärilleen ja osa tekemisestä meni sen keskittyessä isojen mustien koirien tähystelyyn. Vaan hyvä alku me saatiin! Tiuhti malttoi kuitenkin perusasento-harjoitteissa keskittyä todella hyvin, ja päästiin jopa tekemään hyvällä menestyksellä kellotaulua. Kontaktiharjoitukset meni ihan ok, niitä me ollaan tehty paljon mutta kieltämättä niitä voisi tehdä vielä enemmän!! Luoksetulo oli vauhdikas ja tehtiin kunnon riehutaisteluleikki loppuun. Kotiläksyksi kaikki ryhmäläiset saivat perusasento-harjoitteita, niitä me ollaankin ahkerasti tehty sisätiloissa tarkkuustreeneinä.

Kellotaulua olin tehnyt jo aiemmin mutta helpommista kulmista. Tiuhti tekee yleensä ottaen pa:n suorana ja tiiviinä oikeaan kohtaan, muutamia vinoja mahtuu joukkoon, mutta Tiu pyrkii ne itse korjaamaan viimeistään pienestä palautteesta ''hupsis'' -iloisella äänensävyllä höystettynä! Yritin alkukeväästä saada Tiuhtia korjaamaan perusasennon itse, mutta mun seistessä hiljaa paikallani, palautteettomasti odottaen, sain Tiuhdin paineistumaan ja välttelemään koko sivulletuloa. Liitin sitten huonoon perusasentoon hupsis-sanan huomautuksena, että vaikka Tiuhti epäonnistuikin niin yrityskerta meni muttei se ole niin vakavaa. :)

Viime maanantai-illan toiset tokot oli Tiuhdin osalta hieman väsyneet. Me siis suunnattiin nuuskujen tokoista suoraan viimeisiin hallitokoihin, joissa tehtiin muistaakseni seuraamista, liikkeestä maahanmenoa, luoksepäästävyyttä ja yllärinä ruutua. Ruudun taakse vietiin yhdessä koiran kanssa lelu, jonka jälkeen koira lähetettiin ruudulle eli tässä tapauksessa pikemminkin lelulle :D Palkaksi kehuja ja leikkiä ruudussa. Muutamien toistojen jälkeen kasvatettiin matkaa, Tiuhti kaasutti lelulle aina yhtä iloisesti ja varmasti. Agility on saanut paljon hyvää aikaan! :)

Flunssan takia enimmät omatoimiset treenaukset on jääneet väliin, ja mä olen keskittynyt viltin alla lepäilyyn. Pieninä pätkinä ollaan otettu perusasento-treeniä, uusien temppujen opettelua ja noutokapulan nostoa ja pitoa. Noutokapulasta tuli Tiuhdille jokunen aika sitten inhokki nmr.1, sillä mun naksuttaessa pitämisestä se sylki kapulaa, joka muutaman tassuille tippumisen verran riitti Tiuhdin vakuuttumaan siitä että kapula on NouNou.. Nyt mä ostin aiempaa pienemmän ja aloitettiin pito ja nostotreenit uudestaan. Tiuhti ei kestä pidoissa montaa toistoa, tai muuten alkaa torjumaan kapulan suuhun ottamista. Nostoissa se tuppaa piippailemaan mutta olen tämän jättänyt vielä toistaiseksi huomiotta.Kaikkea ei voi vaatia yhdellä kertaa :) Muutaman kerran kokeilin nostoa lelupalkkauksella ja näytti toimivan vallan mainiosti, lelut kun on niiiin ihania!! Katsotaan mihin noudon opettelu vie, pääasia koko reenaamisessa on nyt se että kapulasta saadaan kiva juttu!

Maantaitokot ja vimppa agility

Maanantaina tokoiltiin hieman vetelällä otteella, Tiuhti taisi olla samanpäiväisen junamatkan jäljiltä hieman väsynyt. Tokotreeneissä tehtiin kontaktiharjoitteita häiriön kera, seuraamista, luoksepäästävyyttä, peruuttamista ja pa-treeniä. Tiuhti oli hieman vaisun oloinen, enkä itsekään tainnut pirteimmilläni ohjailla.. Ihan kivasti kuintenkin meni harjoitteet, varsinkin luoksepäästävyydessä Tiuhti pystyi jo keskittymään istumiseen ja kontaktin pitämiseen ihmisille mielistelyn sijaan. :) Seuraaminen on mun mielestä hankala opetettava, Soran kanssa sössin liikkeen aikoinaan täysin.. Mulla ei ole oikein kunnollista tekniikkaa hallussa. Imuttamisella ollaan menty tähän asti, mutta Tiuhti alkoi maanantain treeneissä poikittaa ihan selvästi. Peruuttaminen oli meille tuttu, ainoastaan jalkojen välissä peruuttamista en ole aikaisemmin Tiuhdin kanssa ottanut. Mä en ole liittänyt peruuttamiseen käskyä vaan olen tehnyt sitä vartaloavusteisesti liikkumalla muutamia askeleita eteenpäin. Tiuhdille pak-pak (pakki) tuntui kuitenkin olevan selvää kauraa, eli tästä lähtien peruuttamista otetaan suullisella käskyllä. :)

Tänään meillä oli viimeiset agitreenit Kelpokoiran pentukurssilla. Harmittaa niin suunnattomasti että kesätöiden ja opiskeluihin liittyvän kenttäretken vuoksi meidän piti jättää jatkokurssi väliin.. :/ Tiuhti alkoi olla hyvässä vireessä ja mullakin alkoi pikkuhiljaa aivot pelittää ohjausten parissa :D Viimosella kerralla tehtiin estesarjatreeniä 2-4 esteen pätkinä. Tiuhti oli pätevä ja erittäin estehakuinen, ja keskittyminenkin oli todella hyvää! Musta ei voi sanoa ihan samaa, ohjauskuviot ja estesarjat näyttää ja vaikuttaa niin helpolta.. Mutta sit kun on käsissä koira joka liikkuu satasella eteenpäin, mulla jää välillä oma liike jäihin ja ohjauskuviot katoaa liiallisen vauhdin myötä pääkopasta.. En ehdi ajattelemaan kun koira liikkuu niin nopeasti, eikä liikkeet valitettavasti tule multa vielä selkärangasta :D Treeniä treeniä siis!! Musta myös tuntuu että mä itse vaadin monta toistoa ja paljon kädestä pitäen näyttämistä jotta tajuan kaikki liikkettä koossa pitävät palaset.

Tässä alla meidän estetreeni: etäisyydet ei taatusti ole missään oikeissa suhteissa, mutta piirsin nopeasti alkeellisen version estesarjasta. Vika kymppieste yrittää kuvata keppejä :D

Ensi viikolla aloitellaan toko-valmennusryhmässä intensiivisellä treenaamisella kesäkuun alkuun asti. Ohjatut tokotreenit jää kesäkuukausilta väliin, mutta tokon ja agilityn parissa jatketaan syksyllä. Ja kesällä hiotaan jo opittuja asioita, temppuillaan ja treenataan omatoimisesti tokoa, sekä agilityn ohjauskuvioita metsälenkeillä. :) 

Me oltiin sankareita!

Me suoriuduttiin Auran nuuskujen järjestämästä tokon tasokokeesta tosi hyvin! :) Niin koiralle kun mullekin jäi iloinen mieli, ja tämän enempää en olis toivonutkaan!! Ensin alkuun Tiuhtia (ja mua) jännitti hieman uusi paikka ja vieraat koirakot ja yleensäkin hieman epämääräinen tilanne. Tiuhti säpsähteli kaukaa kuuluvia koiran haukuntoja ja ehdin jo miettiä, että oliko tämä tässä.. Vaan koirakoiden valuessa paikalle Tiuhti alkoi pikkuhiljaa rentoutumaan, ehkä myös mun oman rauhoittumisen ja tyyneyden myötä. Päätin että jos Tiuhti alkaa jänskäilemään mun on itse ehdottomasti oltava rennon ja huolettoman oloinen. Me lähdettiin sellaisella asenteella että koe saa mennä miten menee, avarretaan hieman maailmaa ja tutustutaan uudenlaiseen treeni/koe- tilanteeseen. 

Paikalle saapui monenlaista koirakkoa, mutta jo odotusvaiheessa keskityin ajattelemaan ja huomioimaan ainoastaan mua ja Tiuhtia. Muut tehkööt omia juttujansa omalla tasollaan ja tyylillään. Tärkeänä pidin liikkeiden suorittamista treenien kaltaisesti, mahdollisimman vähin uusin jutuin höystettynä. Halusin pitää liikkeet helppoina Tiuhdille sillä häiriötä paikalla riitti yli 20:n koirakon toimesta! :D 

Luoksepäästävyys ja paikkamakuu suoritettiin neljän koirakon ryhmissä. Luoksepäästävyydessä Tiuhti olisi tuttuun tapaansa halunnut päästä syliin asti pusuttelemaan. Hampaat ja pylly oli hieman vaikeita tarkistaa kun koira pyörii väkkyränä häntäänsä heilutellen ja pusuja antaen. :) Maltti olisi valttia tässä liikkeessä, mutta tärkeintä kuitenkin on että kohti tuleva ihminen on positiivinen ja kiva juttu... Paikkamakuun sai suorittaa oman osaamistason mukaisesti. Itse käskytin Tiuhdin maahan, namitin ja kehuin sitä maakuussa, annoin pysy-jättökäskyn ja otin ihan vain muutaman askeleen eteenpäin. Kävin jopa välissä palkkaamassa, ihan vain onnistumisen varmistamiseksi, sillä meillä tämä liike on vielä hyvin hyvin epävarma. Tiuhti pysyi maassa ja nousi vasta käskystä, eli liike onnistui! :)

Ryhmäliikkeiden jälkeen suoritettavana oli kolme pistettä eri liikkeineen, joita sai sitten suorittaa omaan tahtiin. Seuraamispätkässä piti tehdä eräänlainen kuvio: liikkeelle mars eteen- käännös oikeaan-käännös vasempaan. Mä kysyin kauhistuneena että täytyykö meidän suorittaa tällaista mitä ei olla ikinä ennen tehty!! Me ollaan treenattu seuraamista imutuksella 4-5askeleen pätkissä.. että näin.. No liikkuri halusi kuulemma nähdä seuraamista koko kuvion osalta, sitten lähdettiin liikkeelle meidän treenityylillä ja palkka tuli n.5 askeleen jälkeen. Pysähdyin ja kuului ''liikkeelle mars'', päätin lähteä tekemään seuruuta arkiseuraamisena vaikeustason noustessa näin yllättäen. Tiuhti kulki namikäden perässä mukavasti ja kääntyi kumpaankin suuntaan ihan ok. Enhän mä edes itse osaa käännöksiä niin miten sitä voisi vaatia koiraltakaan! :D Seuruupätkästä jäi liikkurin takia hieman hämmentynyt olo, miksi meidän piti suorittaa liike mitä ei olla aikaisemmin tehty!? Varsinkin kun alussa ohjeistettiin tekemään oman suoritustason mukaisesti ja jättämään ne jutut pois mitä koira ei osaa.. Vähän hassua.

Seuraavana vuorossa oli luoksetulo törppöjen päästä toiseen. Taas kauhistelin liikkeen vaativuutta, sillä me ei olla luoksetuloa treenattu kokonaisena liikkeenä, vaan hetsaamalla/Tiuhtia kiinni pitäen. Tiesin jo etukäteen ettei Tiuhti olisi millään pysynyt jättöpaikalla koko törppöjen välimatkaa, vaan pyysin suosiolla saada tehdä luoksetulon puolesta välistä. :) Taisi mennä kaksi tai kolme kertaa ennen kuin Tiuhti malttoi jäädä paikalleen.  Tuntui pitkältä ajalta odottaa liikkurin käskytystä ''voit kutsua koiran''.. :D Tiuhti tuli sivu-käskystä vauhdikkaasti suoraan sivulle. Tämä onnistui häiriötekijöistä ja vaikeusasteesta huolimatta lopulta loistavasti. Saatiin palautetta hyvästä luoksetulosta, mutta kuulemma malttia pitäisi olla. Hehhh siis Tiuhtihan on vasta pentu, ei se semmosia osaa jos niitä ei oo treenattu! :)

Viimeisenä liikkeenä tehtiin ruudun mallisessa kuviossa liikkeitä jokaisen törpön kohdalla. Ensimmäisellä koira jätettiin perusasennosta istumaan, jonka jälkeen se kutsuttiin remmin mitan päästä sivulle. Ensimmäinen pa oli hiukan vino mutta Tiuhti korjasi sen nopeaan. Kolmannelle törpölle asti seuruuta ja törpön kohdalla maahanmeno. Tiuhti loikkasi arkiseuruusta tutustumaan törppöön, mutta nopealla ja iloisella takas-käskyllä se tuli jatkamaan liikettä. Maahanmeno oli nopea ja iloinen, Tiuhti sai namit ja ruhtinaalliset kehut. Matka jatkui neljännelle törpölle seuruulla ja seisomisella. Tämäkin oli liike mitä me ei olla seuraamisen yhteydestä otettu kun ihan alkeista vaan.. Autoin kädellä ja Tiuhti tais pysähtyä mun pysähtymisen johdosta eikä niinkään käskystä. Tässä liikkuri kysyi Tiuhdin ikää ja kehui kivaa perusasentoa. :) Kaikkien rastien jälkeen leikittiin ja lähdettiin kotia kohti. 

Tasokokeeseen vaadittiin selvästi jonkinlaista koiran peruskoulutustasoa, ei sinne ihan jokainen olisi voinut tulla. Koe kesti yhteensä kaikkine odotteluineen n. puoltoista tuntia, eli kokeen kesto taukoineenkin oli mielestäni tämän ikäiselle koiralle melko paljon. Maanantaina saadaan tieto mihin ryhmään päästään! Tästä kokemuksesta jäi hyvä fiilis ja odotan innolla valmennusryhmän treenien alkamista. Osallistumismaksulla me päästään kahteen epäviralliseen tai yhteen viralliseen toko-kokeeseen vuoden 2011-2012 aikana. Tähtäimessä olisi saada vuoden loppuun mennessä alo-liikkeet kuntoon ja ennen joulua startata ainakin mölleissä. Mutta katsotaan miten edetään, ei turhia paineita suunnitelmien takia. :)

Tällainen reporanka meillä kotona kokeen jäljiltä