Huh huh hellettä!!

Sanoo pakkastalven paimenlapsi.. Tänään treenailtiin nuuskujen valmennusryhmässä ilta-auringon hellivässä lämmössä. En edelleenkään tunnu ymmärtävän, että kevät on lopullisesti tullut ja se on jopa pian taittumassa kesäksi. Ylipukeutuneisuus on vielä kova sana! :) Tiuhtikin tuntuu suorastaan lahnailevan sekä lenkillä että ulkona treenattaessa, sähäkkyyttä ei voida samassa lauseessa edes mainita.. Pakkastalven kasvatti, viimaa ja kylmää pelkäämätön paimen läkähtyy pihalle jo näissä asteissa. Olen yrittänyt viime päivien aikana totutella Tiuhtia lämpöasteisiin pelkällä terassilla hengailemisella, saamatta kuitenkaan vielä haluttuja tuloksia. Tässä yhteydessä en nyt tarkoita juottoloita vaan meidän kotitalon pientä terassin tynkää. :) Sora nauttii auringossa paistattelemisesta kun taas Tiuhti hakeutuu aina varjoisimpaan paikkaan.

Tiuhti lempipuuhassaan. Onni on oma keppi, jonka voi pistää päreiksi..

Treenit aloitettiin luoksepäästävyydellä, missä Tiuhti on kehittynyt huimasti. Vieraat ihmiset eivät saa enää päälleen yli-innokasta pusutinta, vaan rauhallisen ystävällisen tervehdyksen. Tämä ei kuitenkaan päde tuttujen ihmisten kanssa tai lenkillä vastaan tulevien kavereiden kanssa, sillä silloin pieni raidallinen haluaisi kovastikin kiivetä syliin eikä pysty millään ymmärtämään istumisen ja odottamisen syvempää tarkoitusta..

Seuraavaksi tsekattiin perusasennot 'kellotaululla'. Liike meni lahnamaisesti mutta perusasennot taisivat kaikki olla suoria. Mun pitää muistaa Tiuhtia jättäessä pitää namikäsi tyhjänä, sillä se meinaa lähteä joka jättökerralla namikäden perään. Tässä siis tarkkuutta! Perusasentojen jälkeen katsastettiin seuraaminen, johon meidän osalta ei vielä tässä vaiheessa tarvinnut puuttua millään lailla. Tiuhti seuraa innokkaasti ja paikka alkaa olla kohtuu selvä namikädellä avustettaessa. Ohjeiksi saatiin pidentää aina välillä matkaa kymmeneen askeleeseen (vaikka kerta viikkoon), ja välillä ottaa esimerkiksi sivuaskelia ja takapään käyttöharjoituksia ilman käskyjäkin. Tiuhdille sivuaskeleet olivat namikäden kanssa helppoja, kun sillä tuntuu olevan hyvin mielessä oikea paikka sivulla. :) Lisää seuraamistreeniä niin päästään etenemään!

Paikallamakuuta tehtiin rivissä lyhyenä aikana liikkurin käskyttämänä. Käytin tässä Tiuhdilla etupalkkaa Lentsun ohjeistamana. Tiuhti pysyi maassa hyvin vaikka pää kääntyilikin. Taas piti niin kovasti seurata maailman menoa. En oikeastaan edes osaa arvioida kuinka lyhyttä/pitkää aikaa tehtiin, välillä käytiin kuitenkin palkkaamassa. Paikkamakuussa mietin kyllä Tiuhdille pää maassa -asentoa häiriöherkkyyden ja vilkkauden vuoksi, mutta vielä treenataan paikkamakuuta pää ylhäällä. Otin pään makuuttamisen vastikään temppulistalle sillä se tuntuu Tiuhdille luontaiselta asennolta ja kivalta tempulta.

Jokainen koirakko teki lopuksi kisamaisia luoksetuloja rivistä yksitellen, ja tässä käytiin läpi koirakkokohtaisia ongelmapaikkoja. Meillä ongelmia tuottaa Tiuhdin paikalla pysyvyys: se kuulemma nytkähtää pienesti eteenpäin ensimmäisillä poistuvilla askeleilla mutta jää kuitenkin paikoilleen ikäänkuin muistaen mikä homman nimi oli. Eli treeniä paikalle jäämiseen niin, että välillä jätetään koira odottamaan ja palataan luo sitä kuitenkaan kutsumatta. Rutiinia jättämiseen kaivataan sillä Tiuhti epäröi paikalleen jäämistä. Ensimmäisellä luoksetulolla se tuli ensin vauhdikkaasti luo mutta kaarsikin oikealle puolelle ja jäi tuijottelemaan kentän läheisyydessä olevaa koirapuistoa. Tiuhtia jännitti koirapuistoon kulkevat koirat ja siellä laukkaavat koirat, ja otti niistä aika paljonkin häiriötä. Toisella luoksetulokerralla sain sen kädellä ohjattua loppuun asti perusasentoon, vaikkakin edelleen kuikuili juoksevia koiria. Treenien vetäjä kommentoi, että vaikka Tiuhtia jännittääkin se kuitenkin yrittää kovasti. Niinhän tuo pikkuinen tekee! :) Se on pienestä jännityksestä huolimatta innokas tekemään yhteistyötä ja yrittää varmasti kussakin tilanteessa parhaansa. Häiriöherkkä se vielä tietysti iänsä puolesta on, mutta koitan viedä sitä tästä eteenpäin paljon erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin jotta se tottuisi vaihteleviin treeniolosuhteisiin ja häiriöihin. Kupittaalle vaan suosiolla treenaamaan enempi, siellä sitä häiriötä riittää loputtomiin! Eiköhän se tuosta kasvaessaan myös saa enempi itsevarmuutta ja häiriökestävyyttä. :) Jokainen harjoite on pieni askel eteenpäin!