Teematokot ja otteita elämästä

Aamutreeneissä teemoina olivat erottelu ja palkattomuus. Erottelutreenissä tehtiin ruutua ja merkkiä, kun sain ohjatuissa tokoissa vinkiksi alkaa tehdä erottelutreeniä mahdollisimman pian. Ruutu ja merkki menivät aluksi pahasti sekaisin, eli Tiuhti ei vielä tunnistanut merkki ja ruutu sanaa toisistaan. Ei kait kun erottelutreeniä ei ole ennen tehty, eikä ole tarvinnut tarkemmin kuunnella mitä ohjaaja höpisee. :D Pahana häiriönä Sora vielä ulisi ja mourusi vajaa metrin päässä Tiuhdista.. Tai hyvänä häiriönä mikäli treenikokemuksen kannalta ajattelee. ;) Nyt pitäisi merkille kehitellä jokin virittelysana, ettei mene virittelyt sekaisin. Koitin samaa ''missä merkki'', mitä siis käytän ruudussa ''missä ruutu''. Yllätys yllätys ei toiminut, mutta pitihän sitä koittaa! Mietin tuohon merkille esim. ''kato merkki''.. Erottelutreenit olivat melkoista kompastelua, mutta välillä täytyy epäonnistua jotta voi myöhemmin onnistua! :)

Palkattomuustreenit sujuivat todella hyvin. Palkattomuuteen ja liikkeiden väleihin aloin panostamaan tietoisesti enemmän tämän kevään aikana. Tiuhti odotti jokaisen liikkeen/liikkeen palasen jälkeen palkkaa ja hämmentyi siirtymisistä/liikkeen väleistä, vaikka siirtymistreenejä irrallisina tehtiinkin. Kotona harjoittelin palkkaamattomuutta pistämällä lelun piiloon tehden muutamia pieniä liikesarjoja ja siirtymisiä putkeen vaihdellen palkkausväliä. Tämä treeni on selvästi auttanut, sillä nykyään Tiuhti tietää palkan tulevan vaihtelevasti liikkeiden välissä/jälkeen ja liikkeiden välit ovat selvästi selkeämpiä Tiuhdille. Se tulee innokkaasti sivulle odottaen seuraavaa liikettä ja palkkaantuu kehuista selvästi aiempaa paremmin. Tämä treeniosio meni aivan nappiin!

Treenattiin myös pienesti paikkamakuuta ja tunnaria maasta löytyneillä kepeillä. Treenit alkoivat tunnarilla mikä ei ollut hyvä juttu.. Tiuhdissa oli ihan liikaa virtaa, se ei keskittynyt nenänkäyttöön vaan nappasi ensimmäiset vastaantulevat kepit ja esitti ne suussaan mitä mainioimpia temppuja, kun ei mulle se napattu keppi kelvannut. Meni siis aivan penkin alle tämä treeni, mutta oppia ikä kaikki.. Välillä kantapään kautta. Paikkamakuu oli päälle minuuttisen, joskin kurkin välillä miten koirat pysyvät ja vaihtelin piiloa suoraan koirien edestä myös sivummalla, sillä sivuttaissuuntainen piilo on ollut Tiuhdille se haastavin. Molemmilla koirilla oli nannat etupalkkoina. Hyvin pysyivät, ei lonkka-asentoa eikä nousua. :)


Sitten koirista ihan muuhun eli otsikon aiheeseen.. Kuulin surullisen uutisen lähipiiristä. :'( Olen miettinyt elämämme tarkoitusta, sitä rajallista aikaa mikä meille kullekin on annettu, ja musta tuntuu etten ymmärrä mistään mitään.. Miksi asiat tapahtuvat niinkuin tapahtuvat? Mikä on se raja, mihin asti voimme vaikuttaa elämäämme omilla ratkaisuillamme, vai onko sellaista rajaa edes olemassa? Miksi maailmassa tapahtuu niin paljon pahoja asioita? Vastauksia ei varmastikaan löydy eikä elämän tarkoitus kenties koskaan selkene. On vaikea ymmärtää miten elämä voi päättyä silmänräpäyksessä sattumien saattelemana... 

Läheisille ei tule koskaan kerrottua liikaa, kuinka paljon heistä välittää. Ystävieni sanoin ''kunpa osaisimme elää enemmän täysillä ja tarttua hetkiin kiinni ajattelematta huomista''. ♥ Minä yritän kaikin voimin. Elämä on niin katoavaista.