Ehdin jo hymähdellä sille tosiasialle että treenaaminen on kivaa kun Tiuhti ei vielä murkkuile tai mörköile.. Kunnes. Viikonloppuna kauhistusta aiheuttivat junassa kuuluvat äänet mm. ovien kiinnipamahtaminen/avaus, erilaiset jarrutus/kiihdytys tai muuten vain eriskummalliset äänet, mattojen tamppaamisesta kuuluva ääni yms. Sunnuntaina oltiin koko porukan voimin päiväkävelyllä, minkä keskeytti mattojen tamppaamisesta kuulunut kaikuva pamahtava ääni. Tiuhti sai kauhean kohtauksen, jonka aikana se vinkui ja ulisi, ja yritti kaikin voimin pakoon. Itse pysyin rauhallisena enkä kiinnittänyt Tiuhdin melskaamiseen huomiota, mutta se ei tuntunut rauhoittavan Tiuhtia lainkaan, päinvastoin se tempoi hihnassaan aina vain kovempaa häntä jalkojen välissä ulisten. Se sai hirvittävät slaakit tapahtuneesta. :( Palautuminen vei melko pitkään ja se tuntui tämän jälkeen arastelevan tutumpiakin ääniä.
Eilen tokotreeneistä kotiin palatessa Tiuhti sai sätkyn kaupan liukuovista, jotka pitivät sulkeutuessaan kammottavia ääniä (ts. Tiuhdin korviin epätavallisia narskuvia, suhisevia yms ääniä). Ovista tuli tämän jälkeen kauhea mörkö, ja taas alkoi sama remmissä riuhtominen ja pakeneminen kera piippausten. Tiuhti pelästyi myös kookasta nahkatakkista miestä tuntemattomaksi jääneestä syystä..
Tänään aamusta pyörähdettiin kaupungilla uhittelemassa liukuovien möröille ja muille kammottaville äänille! :D Tiuhti tarvitsi paljon kehuja ja rohkaisua niissä tapauksissa kun se uskalsi mennä lähelle pelottavaa kohdetta. Uusia pelottavia juttuja olivat kauppakeskuksen siivousvälineet ja niistä kuuluvat äänet, ylösnousevat oviportit, liukuovien katonrajassa olevat tuulettimet, auton oven paiskaus jne. Lista jatkuu.. Varsin mielenkiintoista seurata herkän paimenen reaktioita näissä pelottavissa tilanteissa. Tiuhti selvästikin näkee ainoana vaihtoehtona pakenemisen ja väistymisen, se ei ole kertaakaan puhissut tai haukkunut pelon kohteille.
Uudenlaista käytöstä esiintyy, sellaista mitä en ole sitten pikkupentuvaiheen jälkeen Tiuhdissa nähnyt. Täytyy pitää positiivinen mieli ja alhainen vaatimustaso mielessä pehmopaimenen herkkyyskauden aikana! :) Haukkupelosta ja toisten koirien kohtaamisjännityksestä tosin ollaan päästy melkein kokonaan eroon. Agihallissa sen paremmin kuin tokohallissakaan muiden koirien haukkuminen ei ole laskenut toimintakykyä. Joskus Tiuhti saattaa reagoida kummastelemalla tai huonolla keskittymisellä, mutta ei se enää juuri pelästy hallissa kuuluvia haukkuääniä.
Koirapuistossa Tiuhti ei edelleenkään uskalla leikkiä toisten koirien kanssa, mutta eteenpäin me ollaan kuitenkin matkaamassa. Enää ei kyhjötetä jaloissa ihan koko aikaa. Ei Tiuhdista koirapuistokoiraa tarvitsekaan tulla, mutta tavoitteena on että haukuntajännitykseen saataisiin siedätystä ja nähtäisiin erilaisia koiria. Tuttujen koirien tai pentujen kanssa Tiuhti leikkii mielellään kun ovat kaksistaan, mutta vanhempien, uusien koiratuttavuuksien kanssa se kokee turvallisemmaksi maassa kierimisen ja alistumisen. Voi mun pientä vässykkää! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti