When nothing goes right, go left. :)

Eilispäivä oli vapaapäivä ja mitäs me tehtiin? Treenattiin tokoa tietysti! :) Päätin kuvailla hieman meidän treenejä, enkä suotta. Sehän on loistava tapa nähdä omat virheensä ja liikkeiden pienet ''epäpuhtaudet''. :) Iltapäivällä kuvattiin pitkät pätkät seuraamista, ja mikä järkytys olikaan nähdä ne videot! :D Kröhöm.. kuvamateriaali jääköön koneen kätköihin. Huomasin kyllä Tiuhdin olevan tavallista korkeammassa vireessä, koirahan tuntui melkein lähtevän lentoon. Tiuhti pompotteli, poikitti aivan hullusti ja kaiken kukkuraksi edisti kuten ennenkin. Kamalaa katsottavaa. :D Ei se treenatessa niin järkyttävältä tuntunut. Päätin ottaa videokuvaa vielä uudestaan iltatreeneistä nähdäkseni onko seuraaminen todellakin aina samanlaista. Edisti ja poikitti muttei sentään yhtä paljon kuin aiemmissa treeneissä. Harmi vain sillä kertaa saatiin videolle vain muutama hassu pätkä, kun ei ollut liikkuvaa kuvaajaa mukana. ;)

Ruudun ihmettely jatkukoon. Pari päivää takaperin kehuin Tiuhdin osaavan ruudun varsin näppärästi. Noh, ei se nyt ihan nappiin mennyt. Lelu/kutsu/näyttöruutuna toimii kyllä, mutta näissä treeneissä kokeilin välillä lähettää myös tyhjään ruutuun. Tiuhti toistaa näissä tyhjissä samaa kaavaa, eli hakee merkkiä yleensä oikealta puolelta. Tai vaihtoehtoisesti jää tönöttämään ruudun ulkopuolelle ja alkaa peruuttelemaan. Nyt on nähty hyvin se, että epävarmoissa tilanteissa koira koittaa ensimmäisenä oppimaansa asiaa. :) Ehkäpä olisi kannattanut opettaa ruutu ensin merkkiä.. Olen yrittänyt vahvistaa ruudun hahmotusta läheltä ja siten myös oikean paikan hakemista. Ruutuun juoksemista ollaan harjoiteltu näyttö/kutsu/lelu avuilla. Onko apujen käyttö kuitenkaan pidemmän päälle kannattavaa, jos Tiuhti ei näillä opi hahmottamaan ruutua? Tuntuu siltä, että se tekee kyllä apujen kanssa, mutta tyhjään kokeillessa se hakee aina vain merkkiä ja on aivan ymmällään koko ruudusta. Sheippaamista ruutuun hakeutumisessa namien kanssa kokeiltiin, mutta se meni haukkumiseksi ja säheltämiseksi. Targetin kanssa oli sama homma kuin muidenkin apujen, teki kyllä targetin kanssa mutta häivyttämisessä Tiuhti haki jälleen vain merkkiä.


Meillä tuntuu olevan kaksi vaihtoehtoa:
1) Jatkaa apujen käyttöä, ja unohtaa tyhjät ruudut (välttää epäonnistumiset). Koittaa läheltä ruutua saada Tiuhti hakeutumaan ruudun sisään ei merkkitötsille.

2) Kokeilla jotain uutta. Tämä alkoi kiinnostaa! -> http://www.fannygott.com/send-to-square

    - Unohtaa koko ruutu hetkeksi aikaa ja treenata ensin eteenmeno ja irtoaminen ilman apuja. Tätä voisi kokeilla esim. targetilla, josta palkka olisi koiran yli lentävä eteenpäin suuntautuva pallopalkka. 

    - Kun eteenmeno olisi varma (ilman houkuttelua, targettia yms), ruudun voisi lisätä koiran reitille, jolloin se ehkä huomaamattaan juoksisi ruudusta läpi. En tiedä juoksisiko Tiuhti huomaamattaan ruudusta läpi, kun pohjaa tietynlaiselle treenaamiselle on jo alla.. Yrittämättä ei voi tietää. :)

    - Seuraavassa vaiheessa koiralle opettaisiin ruudussa liikkumista ja sen hahmottamista.

Tuo jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu paljon houkuttelevammalta. :) Meillä on yllin kyllin aikaa kokeilla ja ehkä kokeilujen lomassa jopa onnistua. Eteenmenon opettaminen auttaisi varmasti myös tuohon ruudun etureunalle jäämiseen ja ruutuun peruutteluun. 

Ne videot! Ruututreenissä näkee mainiosti tuon merkille hakeutumisen. Toisella videolla näkyy pienet pätkät seuraamista, jossa kontakti laski kerran (meitä ohitti kauempaa mieshenkilö). Aikaisemmilla videoilla tehtiin paljon pidempää seuraamispätkää ja niissä kontakti pysyi, vaikka kaikki muu olikin ihan kuraa. ;) Zetassa Tiuhti teki harvinaisen virheen ja istui seisomisen sijaan. Se ei ole pitkään aikaan sekoitellut käskyjä, ja on ollut varsin hyvin kuulolla, mutta juuri nyt kuvatessa kävi kömmähdys. Zetan törppöjen välit olivat lyhyet, jotta liike mahtuu kuvaan. Nouto on kuvattu aiemmin päivällä, jolloin treenasin Tiuhtia hieman ylivireisenä. Tiuhti noutaa kyllä vauhdikkaasti, mutta aiemmin se ei ole haukkunut. Kerta se on ensimmäinenkin. :)

*lisäys! Tokoilijat Hoi, heittäkää kommenttia, vinkkejä, mielipiteitä ruudun opettamiseen liittyen! Onko kukaan opettanut tuon linkittämäni blogin mukaan? :) 

AGILITY/ Treenipaikka vapaana ti 21.2 ja ke 22.2!! Myyty

Meillä jatkuu taukoilu koirien sairastelun vuoksi, joten kaksi agitreenipaikkaa olisi tarjolla ensi viikolle!

Tiistai 21.2/ Noora Keskievari   -> MYYTY!
valmennus/tavoiteryhmä: riittää että koirakko osaa ohjauksen alkeet ja suurimman osan esteistä
treeniaika: klo 19-20.50
treenipaikka: Purina Center (Kaarina-Piikkiö)
hinta: 25e

Keskiviikko 22.2/ Elina Jänesniemi -> MYYTY! 
möllirata-ryhmä
treeniaika: klo 17-17.45
treenipaikka. Purina Center
hinta: 18e

Mikäli joku olisi halukas tuuraamaan meitä, viestiä voi laittaa osoitteeseen: ida.tapiola@utu.fi

ps. Voin tarvittaessa antaa tarkempaa tietoa treenipaikan sijainnista yms!

Treenitauko jatkuu edelleen..

Nyt se on sitten Sora, joka yskii. Ehdin jo toivoa, että tauot on vietetty mutta viiveellähän se yskä sieltä tuli. Ehkä sitten maaliskuun puolella päästään agiliitelemään Tiuhdin kanssa. :) Tiuhti alkaa pikkuhiljaa kuntoutua, tosin tänään se yski lenkillä muutaman kerran, mutta se saattoi johtua myös hihnatempomisesta. Kiltti, sievästi mukana kulkeva koira on vaihtunut höyrynaattoriin, joka haukkuu, kitisee, kiskoo hihnassa ja hulluttelee remmin mitalla laukkapyrähdyksillään. Huoh.

Tänään treenattiin ensimmäistä kertaa ulkosalla sitten pariin viikkoon. Otin seuraamista, kaukoja ja ruutua. Treenitauko lie tehnyt hyvää, sillä Tiuhti osaa ruudun!! Sehän oli vielä kolme viikkoa sitten katastrofaalista eri näyttö- ja palkkaustavoilla leikittelyä. Asian sisäistäminen taitaa todella tapahtua vasta junnaamisen ja jankkaamisen jälkeen tauolla. :D Palkkana käytin heittolelua ja ruudun ulkopuolella namirasiaa (oli viistosti ruudun takana 1 1/2m:n päässä). Kaukopalkkanami toimi tässä hyvin, sillä Tiuhti juoksi täysillä ruutuun, pysähtyi käskystä ja pääsi vapautuksesta palkalle. Seuruu oli innokasta ja pomppivaa, vire olisi saanut olla hieman matalampi mutta kyllä tuntui hyvältä tauon jälkeen! Kaukot otettiin kahteen kertaan avo-tyyliin useammasta metristä takapalkan avulla. Istuminen ok, mutta maahanmenossa ennakoi vapautusta eikä vajonnut aivan alas. Onneksi olin tarkkana enkä vapauttanut laistamisesta. :) Jos olisi suunnitellut treenit fiksusti, ei välttämättä olisi kannattanut edes koittaa ruutua.. Onneksi Tiu oli niin taitava, että ruutu luisti! Seuraaminen tuntui pienestä pomppimisesta huolimatta superhyvältä! Seuruu ei suinkaan ole enää meidän tokomurheenkryyni no 1. :D

Jalostuksesta/Pennutuksesta

Olen lukenut viime aikoina useammista blogeista koirien jalostuksesta/pennutuksesta, eritoten bordercollieiden. Itseäni huolestuttaa rodun piirissä varsin yleiseksi käynyt OCD, tarjonnan ja kysynnän suhde, mahdollinen ylitarjonta sekä yhdistelmien runsas käyttö. Pentuja tuntuu välillä tulevan liukuhihnalta samoista yhdistelmistä uudelleen ja uudelleen. Vanhemmilla ei välttämättä ole ainokaistakaan tulosta missään lajissa. Pelkät tulokset eivät toki kerro koirasta kaikkea, ''tuloksettomien'' vanhempien jälkeläisistä saattaa tulla huippukoiria harrastuksiin ja arkielämään. Eri lukunsa ovat tiloilla työskentelevät työkoirat, enkä niihin tässä viittaakaan tuloksettomuudella. Työkoirat todistavat toimivuutensa arkipäiväisissä toiminnoissa.Voisin kuitenkin kertoa oman kokemukseni siitä, millaisin perustein jotkut saattavat pentusuunnitelmat lyödä lukkoon.

Kerran koirapuistossa eräs koiranomistaja kyseli Tiuhdin rotua, värin puolesta kun ei rodun edustajaksi meinannut tuntea. Kehui Tiuhtia kauniin väriseksi ja julisti minulle suureen ääneen koirani suurta jalostusarvoa!! Niin että oikein värin perusteella pennutuspuuhiin.. Itse seisoin puistossa monttu auki, ja mumisin ettei tätä koiraa värinsä perusteella valittu. Kasvattaja sijoitti pennut koteihinsa pentutestin ja oman arviointinsa perusteella. Olin etsimässä ensisijaisesti koiraa - en väriä. Toki Tiuhdin väritys on tavanomaisesta poikkeava ja omaan silmääni nätti, muttei peruste koiran hankinnalle.

Mielestäni jalostuskoiran tulisi olla keskivertoa parempi rotunsa edustaja. Itse en näe Tiuhtia missään määrin kelvollisena rodun kehittämisessä/parantamisessa. Tiuhti on jalostuskoiraksi liian herkkä ja pehmeä. Sen kanssa taisteltiin (ja taistellaan toisinaan vieläkin) erikoisiin ääniin ja toisten koirien haukuntaan siedättymiselle. Mörköjä nähdään aikuisiälläkin. Tokotreeneissä (huom! ei kylläkään agissa) epäonnistumiset saattavat saada koiran vajoamaan maihin, ja palaute voi olla toisinaan vahingollista hänen herkälle mielellleen. :D Esim. kotona kalsaritokoina otettiin näkyviin kaukopalkka ja treenattiin suoria sivulletuloja. Palkka sekoitti Tiuhdin pakan, pa:t jäivät vajaiksi kun piti tuijotella palkan suuntaan -> annoin palautetta ja yritin vaatia koiraa keskittymään annetttuun tehtävään.. Koira vajosi maihin eikä suostunut tulemaan sivulle enää ollenkaan.. Katseli mua kauempaa ''hakkaat minua ilmeellä''. Dramaqueen!? (Ja tähän väliin on ehkä syytä todeta, etten ole koskaan koiraani lyönyt..)

Tiuhdin ääniherkkyys yhdistettynä mielestäni liialliseen herkkyyteen arkioloissa ja tokokentillä (vietin ollessa matalampi) sulkee jalostuskäytön pois automaattisesti. Se ei silti tarkoita, etteikö se koirana minun mielestäni olisi mitä mainioin, hauskin ja etevin. :) Tiuhti on kuitenkin helppo kotona ja mainio harrastuskoirana! Olen alusta lähtien halunnut olla rehellinen niin tutuille kun tuntemattomille, ja kertonut blogissa avoimesti myös niistä ongelmista, sillä salailu ei mielestäni johda minnekään. Me emme ole olleet niin onnekkaita ja osaavia, että olisimme onnistuneet jokaisessa yrittämässämme asiassa treenien yms. mennessä aina putkeen. :D Välillä tulee eteen epäonnistumisia, kompastuskiviä ja välillä taas niitä onnistumisia! :)

On kuitenkin hyvä pitää järki mukana, vaikka kiva niitä palleroisia olisi suunnitella, odotella ja saattaa maailmaan. Omaa koiraansa ja sen jalostusarvoa on hyvä arvioida myös niiden ruusunpunaisten lasien takaa, ja miettiä rodun kehitystä monelta kantilta mm. niin terveyden, luuston, suvun, luonteen kuin ominaisuuksienkin puolesta. :)

Sukkavaras sairaslomalla

Tiuhti on jo paranemaan päin, tosin vieläkin köpötellään korttelia ympäri rauhallisessa tahdissa. Rasituksessa = kävellessä yskää ilmeni vielä muutama päivä takaperin. Ollaankin siis tässä viikon verran ainoastaan oltu ja höntsäilty. Tai itseasiassa höntsäilykin aloitettiin vasta reippaasti viikonlopun jälkeen. Tiuhdissa oli huomattavissa selkeä ero sairaan ja terveen välillä. Se nukkui täkkien alla kaiket päivät, ulkona käveltiin etanavauhtia ja limayskänpuuskia tuli pelkästään makuultaan ilman mitään rasitusta. Ero normaalin touhotuksen ja sairaana olemisen välillä oli huikea. Vasta nyt olen saanut takaisin piippailevan, huomiota hakevan, aina valmiina tehtäviin olevan koirakaverini. Nyt Tiuhti vasta touhottaakin kun kunnon treenejä ei ole viikkoon ollut alla, eikä pihallekaan pääse purkamaan energiaa. Se on alkanut käymään hieman kierroksilla ulkoillessa, ja muutamaan kertaan on jopa pöhissyt ohitettaville koirille. Toiminnan puuten näkyy niin kotona oleskellessa kuin ulkoillessa.

Lavastettu tilanne - sukkavaras iski siitä huolimatta

Tiuhti on toiminut kotiapulaisena jo jonkin aikaa vaatteiden keruussa, tai täsmennetysti sukkien keruussa. Se tuo lattialle tippuneet puhtaat ja likaiset sukat meidän luokse, ja palkkana tästä se saa aina kehuja ja rapsutuksia. Mahdollisesti jopa pientä tekemistä. Sairaslomaa viettävä apulainen on kuitenkin pistänyt tuulemaan ja alkanut jopa varastelemaan sukkia (muualta kuin lattioilta).. Enää sukkia ei myöskään automaattisesti tuoda äiskän tai iskän luokse, vaan niiden kanssa on opittu leikkimään ja rellestämään ihan omin avuin. :) Sukkavaras iskeekin monta kertaa päivässä, eikä aina salaa! Tiuhti on oppinut myös esittämään surkeaa toimetonta työkoiraa, joka hipsii monta kertaa päivässä luokse vaatimaan tekemistä ''piip piip piiiiip''.. Toimettomuus ja treenaamattomuus alkaa käydä omien hermojenkin päälle, kun Tiuhti olisi jatkuvasti halukas työskentelemään ja leikkimään. Ei tunnu olevan tästä koirasta sohvachampioniksi! :) 

Voinnin antaessa myöden ollaankin treenattu seuraamista, palkkaamattomuutta, noutoa ja kaukoja. Kaukojen i-s vaihdossa on tapahtunut ihme - enää Tiuhti ei liiku eteenpäin! Tähän vaadittiin tietynlainen käsimerkki, jolla ikäänkuin työnnän Tiuhtia taaksepäin. Nyt matkaa on kuitenkin ollut jo puolitoistametriäkin. Meidän mittapuulla siis kyseessä on iso harppaus! :) 

Köhköhh..

Olin koko eilisen päivän todella huolissani Tiuhdista, ja itku kurkussa katselin sen yökkimistä, kakomista ja rohisemista. :( Luin ''kauhu''tarinoita viikkoja kestävästä kennelyskästä, ristiriitaisia näkemyksiä eläinlääkäriin kuskaamisesta ja parantumisesta. Mistä sen tietää onko kyseessä sekä viruksen että bakteerin yhteishyökkäys? Miten voi määritellä lievän ja pahan kennelyskän kun sellaista ei ole aikaisemmin koskaan todistanut? ''Yleensä'' paranee levolla itsestään..

Eilinen päivä oli karmea, Tiuhti yökkäili muutaman minuutin välein suuria limalammikoita ja yski mielestäni pahan oloisesti. Ressukka makasi peiton alla koko päivän, ja minä pyyhin matot, lattiat ja suupielet puhtaiksi vähän väliä. Välillä limaa tuli pulautuksien kaltaisina lätäkköinä, välillä kovan yskänpuuskan kera. Kyllä teki pahaa katsoa vierestä pikkuystäväänsä sairaana. :'( Soitin jo eilen hätääntyneenä eläinlääkärille, mutta patistivat ensiksi tarkkailemaan tilannetta ja mittailemaan kuumetta. Tänä aamuna varasin jo aikaa, mutta aamupäivän tilannetta tarkkailtuani peruin ajan. Tiuhti on selvästi kipeä ja apean oloinen, mutta oksennellut tai yskinyt se ei ole aamulenkkiä ja yön paria kertaa lukuunottamatta. Siis huikea koheneminen eiliseen verrattuna. Nyt tarkkaillaan vointia viikonlopun ajan, kuumetta/alilämpöä mittaillaan useamman kerran päivässä ja pidetään raasu vällyjen alla. Meillähän täällä ikivanhassa talossa (perustukset 1800-luvulta) vetää joka raosta ja lattiat hohkaa kylmyyttä. Lattialämmityksestä ja tiiviistä ikkunoista/ovista voi siis vain haaveilla.. Mikäli vointi tuosta huononee, lähdetään kyllä saman tein päivystykseen. Lievältä sairastumiselta tuo ei mun silmään näytä, sillä koira ei ole ollenkaan oma itsensä. Nyt ei muuta kuin lepoa ja välttämättömät tarpeilla käymiset köpöttelyvauhdissa. Saas nähdä milloin päästään seuraavan kerran treenaamaan. Haluan kyllä saada Tiuhdin täysin kuntoon ennen revittelyjä! Muistan kuinka huonoon kuntoon keukokuume minut viime kesänä vei...

Kennelyskä saapui vieraaksemme

Eilisissä agitreeneissä vedettiin Tiuhdin kanssa hyvää rataa, vain muutama rima tuli alas. Toinen niistä oli ohjausvirheestä johtuva, en ehtinyt tehdä niistoa niin pirun nopean koiran kanssa, mutta sylivekkijaakotuksella (aivan uusi termi) tuli upea käännös ja rima pysyi kuin pysyikin ylhäällä. :) Kepit Tiuhti suoritti ilman verkkoja ja ohjureita, hakien hyvin oikean sisäänmenon.

Sitten vähän ikävempiä uutisia. Kennelyskästä varoiteltiin eilisissä treeneissä, kuulemma moni koira on sairastunut ja hallilla käyvien koirien kesken taitaa jyllätä epidemia. Eilen illasta kaikki oli siis vielä hyvin, temppuiltiin vielä iltapalallakin. Aamulla huomasin, että Tiuhti alkoi kakomaan aivan kuin kurkussa olisi jumissa jotain. Hetken päästä kakomisen yhteydessä tuli limaa. Ajattelin vielä positiivisesti, että ehkä se oli tyhjän vatsan mahanesteiden oksentelua. Lenkillä yskiminen ja liman eritys kuitenkin yltyi. Yskiminen ja liman kakominen ovat jatkuneet aika ajoin tässä päivemmälläkin, joten mitä suuremmalla todennäköisyydellä meillekin on nyt kotiutunut kennelyskä. Soraressukka sairastuu tietysti siinä ohessa. Ei auta siis muuta kuin pitää lepoa kaikesta tekemisestä, mittailla lämmön nousua ja tarkkailla olotilaa. Kovin apaattiselta ja kipeältä Tiuhti vaikuttaa, voi pientä raasua! :( Treenit jäävät tauolle määrittämättömäksi ajaksi!