Onpa aikoihin eletty

Herranen aika miten pitkä aika viime päivityksestä onkaan. Kulunut vuosi on ollut koirarintamalla hiljainen vaikka muuten tapahtumia ja käänteitä on kyllä riittänyt muille jaettavaksi. Elämä on alkanut pikkuhiljaa tasoittua ja uusi suunta on löydetty. :) Joskus se näköjään tuppaa viemään pidemmän ajan.

Uskaltaisikohan sitä minkäänlaisia tavoitteita asettaa? Määränpäänä meillä on tälle vuodelle käydä kisaamassa tokon voittajaluokassa. :) Eteenpäin ei taidollisesti olla edetty, mutta treenien vähäisyys ei ainakaan Tiuhdin työintoa tai motivaatiota ole päässyt karkoittamaan. Pientä temputtelua ja olemassa olevien taitojen ylläpitotreeniä aka humputtelua ollaan aina silloin tällöin tehty. Koiraharrastus on kärsinyt inflaation niin motivaation kuin taloudenkin puolesta, mutta ei meidän treenaaminen ja kisaaminen sentään tähän ole jäämässä. ;)

Mistä syystä päätin tänne bloggeriin kirjautua ja näinkin pitkän ajan jälkeen tekstiä näppäillä. Tajusin tänään kuinka suloinen, ihastuttava, nopeasti oppiva ja iloinen koira mulla on. Ihana kainalokaveri ja harrastuskaveri - valmiina matkaamaan minne vain ja tekemään mitä vain. Tiuhdin mielestä tärkeintä on, että se saa olla mun lähellä ja mukana menossa. :) Sydän suli kun se oppi heiluttamaan tassuaan mallioppimalla Soralta, ja tänään niiaamaan muutaman toiston jälkeen, kun temputtelin kumpaakin koiraa. ♥

Syksyltä :)